Ne jotka ovat joskus sanoneet, että sairastamisen jälkeen olisi hyvä pitää muutama terve päivä ennen riehumista, eivät olleet täysin väärässä. Vaikka keskiviikkoon mennessä poukkoilut eivät olleetkaan aiheuttaneet mitään oireita, torstaina kroppa veti käsijarrusta ja lenssu palasi takaisin. Sen jälkeen olo onkin ollut kuin sillä Otrivin Compin tv-mainoksen tyypillä, joka matkustaa rullaportaita ja nousee autosta nenäliinavuoren kanssa. Pahinta tässä on ehkä se, että vaikka kuinka niistää niin tukkoisuus ei tahdo helpottaa, vaan koko ajan tuntuu ettei saa tarpeeksi happea. Lisäksi olen todennut, että ihmisellä on niistämislihakset. On on, uskokaa vaikka. Ne sijaitsevat leuan alapuolella imusolmukkeiden molemmin puolin. Au.
Mielen päällä pyöri jossain vaiheessa muutama ajatus epävarmuudesta ja itseluottamuksesta, mutta taidan koota niitä vielä hetken ja yrittää väkertää kokonaisen postauksen. Nyt siirryn takaisin sohvannurkkaan - ja lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että sairastan rauhassa loppuun ja lähden liikkeelle varovaisemmin kuin tällä viikolla. Ja jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti