Marjajugurttia loppuelämäksi

Olen tainnut joskus ennenkin keulia sillä, että opiskelukaverini on töissä paikallisessa Valion myymälässä, ja että saan kyseisestä paikasta tukkualennuksen. Työntekijöitä on opiskelukaverini lisäksi kaksi, joista toiselta saan myös ostaa tukkunumerolla. Kolmas on tainnut joskus kaverini pyynnöstä antaa tukkualennuksen, mutta hänen kanssaan olen asioinut vähiten, joten viimeksi alennus jäi saamatta, kun en uskaltanut avata suutani.

Kävin tänään taas täydentämässä rahkavarastoja ja törmäsin kaveriini. Kysyin, että uskallanko kassalla mainita tukkunumerosta, kun se kolmas työntekijä on rahastamassa. Kaveri totesi että tottakai, ja että käy vielä itse mainitsemassa asiasta. Kysyi samalla, että miten homma oli viime kerralla mennyt - kerroin ostaneeni rahkat ihan normaalihintaan, mutta koska oli edelleen halvempaa kuin kaupassa, ei haitannut yhtään.

Kun pääsin kassalle, ukot olivat keksineet, että tarvitsen asian johdosta jonkin hyvityksen. Enkä siis todellakaan ollut minkään hyvityksen perässä, vaan tiedustelin asiaa tulevaisuutta ajatellen. Kolmas työntekijä kysyi ottaisinko jugurttia, ja jos, niin banaania vai metsämarjaa. Totesin, että jos valita saa, niin metsämarjaa mieluummin. Ilmeeni taisi olla näkemisen arvoinen, kun tiskiin läjähti pahvipakkaus, jossa oli kuusi litran tölkkiä. Naurahdin, jotta ajattelin että jos yhden... Johon kolmas työntekijä vastasi, että no yksi pakettihan tässä onkin.

Homma huutonauratti kyllä hyvän tovin. Soitin ystävälleni "ole kiltti ja ota miulta kolme litraa marjajugurttia" -puhelun, puolet saaliista pidin itse. Tiedän, mitä meillä syödään ensi viikko.