Yritä tässä nyt sitten keskittyä blogipostaukseen, kun telkkarissa Olli Herman on juuri vetänyt All the best girlsin. En ole tuntenut erityisen lämpimiä tunteita kasarilookia tai -poppia tai edes Olli Hermania kohtaan, mutta nyt taidan olla ihan pikkuisen rakastunut. Jälkimmäiseen siis. Hihi.
Ai niin olikos tämä treeniblogi? Kuluneella viikolla uskalsin tosiaan palailla varovasti takaisin elävien kirjoihin. Käveltyä tuli pariin otteeseen (keskiviikkona siis vain yksi lenkki, tupla-walking johtuu heian antamasta mitalista), ja innostuinpa käymään kahdesti balancessakin. Punttitreeniin voimat eivät olisi vielä riittäneet, joten balance oli juuri sopivan lempeää ja hidastahtista toipuvalle kropalle. Eikä se silti mitään himmailua ollut, sillä perjantaina aristi mukavasti yläselkää, kylkiä ja takareisiä.
Maanantaina, perjantaina ja tänään oli typerät työvuorot treenejä ajatellen, eilen skippasin urhistelun Jenni Vartiaisen takia. Keikka oli hyvä ja nainen ihana, mutta voi luoja että se baariskene ei vaan todellakaan ole meikäläistä varten. Etenkään siinä tapauksessa, että juottola on niin täyteen ammuttu, että hyvä jos mahtuu hengittämään. Erityisesti tunnelmaa latisti se, että jäin jumiin itseäni päätä pidemmän jantterin ja kaiteen väliin, joten puolet keikasta meni punoessa murhanhimoisia suunnitelmia. No ei nyt ihan, mutta kun hienovaraiset vihjeet eivät tehonneet, puoliksi vakavissani harkitsin, että joko a) nuolaisen tyypin niskaa tai b) alan tunkea hänen paidankauluksestaan sisään pillejä, jääpaloja sun muuta rekvisiittaa. Mutta Jenni oli hyvä. Seuraavalle baarikeikalle aion joka tapauksessa mennä joko a) kuolleen ruumiini yli tai b) kun lavalla on joku, jota fanitan sydämeni pohjasta.
Huomenna voisi mennä salille. Edellinen kerta taisikin tapahtua suunnilleen niihin aikoihin kun Väinämöinen tänne hiihti, joten lievästi sanottuna jänskättää nähdä, millaista räpellystä on tiedossa. Lisäksi jänskättää pari muutakin juttua, mutta niistä lisää sitten kevväämmällä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti