Enpähän ollut ennen tajunnut, miten rakkaita lihakseni minulle ovat. Siis tiedättehän, ne vielä säälittävän pienet hommelit, jotka olen taidokkaasti piilottanut rasvakerroksen alle. (Tähän voisin loihtia mielikuvan itsestäni silittelemässä vatsaani, kohottelemassa kulmakarvojani ja toteamassa, että juu-u, ihan itse kasvatin. No joo.)
Joka tapauksessa. Olen käynyt kehonkoostumusmittauksessa muutaman kerran ja ajatellut sinne mennessä, että niin kauan kaikki on ok tai ainakin siedettävissä, kunhan lihasmassaa tulee edes vähän lisää. Vaikka paino nousisi ja/tai ihra ei lähtisi, niin kunhan niitä lihaksia.
Arvaatteko jo, mihin tämä on menossa? Eilen oli tosiaan se kk-mittaus Lempparin hoteissa, ja ajatus oli jotakuinkin sama kuin ennen. Tiesin painon pudonneen vähän, mutten vielä muuta. Tulokset käytiin yhdessä läpi, ja mitäpä silmäni näkivätkään: rasvaprosentti alhaisempi ja täten rasvamassaa vähemmän, check. Painoa vähemmän kuin edellisellä kerralla, check. Lihasmassaa vähemmän kuin edellisellä kerralla, ch... SIIS MITÄ?!
No juu. Eihän tuosta pysty varsinaisesti yllättymään, mutta pysäytti kyllä ns. niille sijoilleen. Jumaliste, 900g vähemmän lihasmassaa kuin marraskuussa. Ja sehän ei mitenkään päin nyt vain sovi. Ei ei ei. Vanhat tavat ja ajatusmallit istuvat tiukassa, joten toki ensimmäinen ajatus oli, että ihan sama kun kaikki menee aina kuitenkin pieleen. Löytyi sieltä kuitenkin onneksi myös se toinen ajatus, joka oli Chris Tuckerin tyyliin älähdetty OH HELL NO.
Voisi tietysti miettiä, että mitä jos en olisi tuhlannut puoltatoista kuukautta, missä olisinkaan nyt. Toisaalta yhtä energiatehokasta ja hyödyllistä lienee miettiä, että mitä jos osaisin lentää tai minulla olisi kuusi kättä. Eli ehkä jätän miettimättä, ja keskityn korjaamaan asennevammoja. Ei ole viimeaikoina kiinnostanut salitreeni tai oikein syöminen, mutta homma on nyt vaan niin, että on ruvettava kiinnostamaan.
Enpä olisi hetki sitten uskonut. Ei riittänyt motivaatioksi muikea bikinikroppa, kutosella alkava paino tai edes yleisesti parempi vointi. Nähtävästi tarvittiin pelko siitä, että muskelit katoavat. Taidan muuttaa salille asumaan.
Oot huippu ja nämä sun postaukset aina piristysruiske :) Ymmärrän täysin tuon musselimotivaation, sillä mullekin yksi tärkeimmistä syistä liikkua on lihasvoiman kehittymisen mukanaan tuomat kicksit ;) Ei sillä niin väliä näkyykö ne, kunhan tietää, että on! Kannattaa kuitenkin myös muistaa, että mikään yksittäinen mittaus ei kerro absoluuttista totuutta kehonkoostumuksesta. Ettii vaan sen oman hyvän pössiksen, niin on jo pitkällä :)
VastaaPoistaKiitos ;) Totta kyllä, että ihan absoluuttista totuutta noilla mittauksilla tuskin saa, mutta kun käyttää kuitenkin aina samaa laitetta, niin saa jonkinlaista suuntaa.
PoistaEn tosiaan oo viime aikoina viihtyny juurikaan salin puolella, joten tuo oli siinä mielessä hyvä muistutus siitä, että lihasten lisääntyminen vaatii jotain muutakin kun pullistelua peilin edessä :D Oon jo jonkin aikaa odotellu sellasta kunnon potkua persuksille, joten jos se oli tässä niin hyvä näin :)