Peruskivaa ja ihan ookoota

Viikon treenisaldo näyttää siltä että flunssasta on toivuttu, ja samaa kertoo fyysinen olokin. Satunnaisesti vielä aivastuttaa ja ikinuhasta olen saanut nauttia niin pitkään kuin muistan, mutta en osaa pitää niitä kovin hälyttävinä. Viikko tuntui muutenkin vallan hyvältä, ja sain mahdutettua ohjelmaan melko monipuolista rimpuilua.

Combat oli tällä kertaa peruskiva, tuntia seurannut fiilis maailmaa syleilevä. Toivon todella ettei lenssun kanssa tarvitse ottaa tällä kertaa takapakkia, sillä huomiselle on taas varattu tunti, ja soisin itseni nauttivan hakkailun jälkeisestä euforiasta tälläkin kertaa. Alan pikkuhiljaa tulla sinuiksi ohjelman kanssa, ja vaikka siellä on jonkin verran ei-kaikista-lemppareimpia juttuja, on silti mukavaa olla suurinpiirtein kartalla siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Odotan silti ennen joulua alkavaa uutta ohjelmaa suht innokkaasti, sillä vaikka peruskiva on turvallista ja tasaisen mukavaa, se jäätävä tykitys on kuitenkin se, mitä combatilta toivon.

Salillakin sujui tällä viikolla ihan ok. Ehdin käydä ennen flunssaa puntilla vain kaksi kertaa sen edellisen taudin jälkeen, joten en vielä uskaltanut palata samoihin painoihin kuin ennen sairastelun alkua. Kovin montaa kiloa takapakkia ei ole tarvinnut ottaa, mutta silti rauta tuntuu painavan sen verran, että matkaa uusiin ennätyksiin lienee edessä vielä tovi. Tämänkin takia toivoisin pysyväni nyt terveenä, sillä vaikka halu kehittyä ja repiä suurempia puntteja on kova, kehon ehdoilla on pakko mennä.

Keskiviikkona oli vuorossa kävely+hölkkä-treeni, puoli tuntia hölkkää ja 35 minuuttia kävelyä pätkissä vuorotellen. Vauhtia on edelleen vähemmän kuin etanoilla, mutta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa olisi. Torstaiaamun perusteella on myös helppo puhua kehonhuollon puolesta - keskiviikkona venyttelyt unohtuivat töihinlähdön tiimellyksessä, mikä vaikutti välittömästi etureisiin ja lonkankoukistajiin. Torstai-iltana foam roller olikin paras kaveri, vaikkei heiaan asti päässytkään.

Alkavasta viikosta tulee todennäköisesti sovellettu versio, sillä keskiviikkona on edessä tunnin hieronta. Yritän pitää kiinni hierojan ohjeesta olla rääkkäämättä lihaksia edellisenä ja seuraavana päivänä, joten huipputehokkaita treenipäiviä tuskin tulee monta. Toisaalta voisi olla aiheellista keskittyä treenaamaan itsetunto- ja itsehillintälihaksia, sillä takana on luvattoman monta huono ja pullero -masistelupäivää. Tulevan viikon teema saakin virallisesti olla erään viisaan miehen sanoista poimittu "Älä milloinkaan, siis milloinkaan soimaa itseäsi. Ja jos huomaat että teet niin, älä soimaa itseäsi siitä."

Itsetuntoa hellivää viikkoa muillekin :)

Back on the horse

Eilen, combatin jälkeen autolle kävellessä, minut valtasi jotenkin ihan käsittämättömän hyvä fiilis. Mieli tuntui seesteiseltä, lihakset lämpimiltä ja kroppa rennolta. Ulkona oli pari astetta pakkasta, sysipimeää ja pilvetön taivas.

Parin viikon sairastelun jälkeen olin vihdoin päässyt liikkumaan, ja se perinteinen raukeus tuntui taas ihan tolkuttoman hyvältä. Olen paasannut aiheesta ennenkin joten enää en viitsi, mutta voin edelleen lämpimästi suositella liikkumaan lähtemistä pidemmänkin tauon jälkeen. Vaikka ei alkuun yhtään huvittaisi, ja vaikka tietäisi jo mennessään, että tikkuista tulee olemaan.

Meno kuitenkin paranee, ja kroppa muistaa muutaman treenin jälkeen, että on tehnyt samaisia asioita ennenkin. Keho ottaa kopin tutuista ärsykkeistä, ja mieli palaa alakuloisesta apatiasta takaisin normaaliin.

Siinä autolle kävellessä mietin, että tämän takia minä liikun. Juuri tämän fiiliksen takia lähden liikkeelle, vaikka takana olisi pidempikin paussi. Miten onnekas olenkaan, kun olen saanut luotua liikunnasta elämäntavan ja rutiinin, josta en halua luopua tai jonka luo ainakin haluan palata, jos olosuhteet pakottavat pitämään taukoa. Miten mainiota on, kun kahden tai kolmenkaan viikon sohvalla makaaminen ei saa lopettamaan harrastusta, vaan homma jatkuu ennallaan kehon tervehdyttyä.

Millä tuosta fiiliksestä sitten saisi pidettyä kiinni ns. normiarjessa? Ei sentään viitsisi joka treenin jälkeen pitää kahden viikon taukoa saavuttaaksen samanlaisen euforian. Ehkä sitä voisi jokaisen urhistelun ja poukkoilun jälkeen hetken tunnustella, että mikä boogie. Sillä kyllä se sama loistofiilis siellä on silloinkin kun on terve ja puurtanut säännöllisesti vaikka useamman viikon - se vain on liian normaalia korostuakseen samalla tavalla, kuin tauon jälkeen.

Fiilistelyhippi suosittelee. Ja rakastaa kaikkia.

Edit: Tämä oli näköjään 200. postaus. Pienet sille.

Randomness x 50

Noniin! Koska jokainen salaisesti rakastaa puhua itsestään, niin teinpä minäkin 50 faktaa -haasteen. Muutama ei varsinaisesti ole uutta tietoa tai ainakaan yllätys, mutta yritin saada kasaan mahdollisimman paljon sellaisia, joita en olisi täällä ennen mainostanut. Ja haasteenhan saa poimia itselleen jokainen, joka viitsii lähteä kokeilemaan, kuinka haastavaa uusien asioiden kertominen on (minulla meni tähän kolme päivää). Tahdon nyt joka tapauksessa kertoa teille, että:

#1 En osaa viheltää enkä puhaltaa purkkapalloja.

#2 Olin nuorena oikea unelma-juhlavieras: en syönyt täytekakkua tai pizzaa enkä juonut kahvia tai cokista. Nykyisin syön pizzaa, mutta kolme muuta ovat edelleen no-no.

#3 Teininä join jonkin aikaa cokista, kunnes luin tölkin kyljestä sen olevan kasviuutejuomaa. Sana ällötti niin paljon, että juominen loppui siihen.

#4 Fanitin 13-15-vuotiaana Hansonia intohimoisesti, ja huoneeni seinällä oli 102 bändin julistetta/kuvaa.

#5 Tarkistan joka kerta kotoa lähtiessäni, että hella ja kahvinkeitin ovat pois päältä, vaikka niitä ei olisi käytetty koko päivänä.

#6 Saan nostettua pikkuvarpaani viereisten varpaiden päälle auttamatta käsillä, ja ne pysyvät siinä niin kauan kuin haluan. Pystyn myös kävelemään näin.

#7 Lajittelin muutama vuosi sitten kahtena jouluna Postissa joulukortteja, ja muistin kaikki Suomen postinumeroalueet ulkoa (57-58 –alkuiset Savonlinna jne).

#8 Opiskelin lukiossa yhden kurssin latinaa. Muistan ainoastaan sen, että anseres = hanhet.

#9 Pyöritin erään Idolsin 1. kauden finalistin fanisivuja.

#10 Äitini on ajanut jalkapöytäni yli autolla ja isäni purrut minua sormeen.

#11 Laulan aina kun ajan autoa, toimi musiikkisoitin tai ei.

#12 Olen soittanut 11 vuotta viulua, lopetin mentyäni lukioon. En kaipaa harrastusta, mutta taidokas jousimusiikki saa edelleen kylmät väreet aikaan.

#13 Olen elänyt 29-vuotisesta elämästäni 19 vuotta jonkun lemmikin kanssa.

#14 Ajattelin pidempään kuin välittäisin tunnustaa, että mango-meloni-jäätelössä on mangomeloni-nimistä hedelmää.

#15 Olen käyttänyt nettiä 12-vuotiaasta lähtien. Ensimmäinen nimimerkkini oli eve.

#16 En ole koskaan maistanut tupakkaa.

#17 Ensimmäinen painoon liittyvä muistikuvani on ala-asteelta, kun painoin 41 kiloa ja muut tytöt monta kiloa vähemmän. 

#18 Olen tuntenut pitkäaikaisimman ystäväni 5-vuotiaasta.

#19 Minulla on hääkuume.

#20 Toiseksi pitkäaikaisin ystäväni on minua kolme päivää vanhempi. Olemme kettuilleet vuosittain toisillemme suuresta ikäerostamme molempien syntymäpäivinä siitä lähtien, kun opimme pään aukomisen jalon taidon.

#21 En ole koskaan potenut vauvakuumetta, ja pahoin pelkään etten sellaista koekaan. Pidän silti lapsista, joten lienen niitä ihmisiä, joiden on järjellä päätettävä, milloin jälkikasvun on sopiva aika tulla.

#22 Haluaisin voittaa Lotossa, jotta voisin mennä löytöeläintaloon vapaaehtoiseksi.

#23 Rakastan parikymmenminuuttisia jenkkisarjoja. 2 broke girls, How I met your mother, Two and a half men, The big bang theory, Will&Grace, Dharma&Greg, Joey, Frendit jne.

#24 Olen jääkaappinatsi – tavaroiden täytyy mielellään olla aina samoilla paikoilla, tai ainakin samoilla hyllyillä.

#25 Vanhempani erosivat, kun olin 9-vuotias.

#26 Liikutun todella helposti.

#27 En ole tainnut koskaan olla täysin tyytyväinen vartalooni.

#28 Toivoisin olevani ammattitanssija.

#29 Kirjoitan ja ajattelen suhteellisen sujuvasti englanniksi. Saatan silti jäätyä, jos esim. töissä joudun käyttämään kieltä ns. varoittamatta.

#30 Kirjoitin lukiossa pitkän matematiikan. Se ei mennyt hyvin, enkä ymmärrä tänäkään päivänä, miksi ylipäätään halusin kirjoittaa sen.

#31 Sen sijaan olen edelleen katkera äidinkielen kokeesta, joka lähti ällänä ja palasi takaisin kahta pistettä vaille.

#32 Ihailen Jillian Michaelsia.

#33 Rakastan tuoreita mansikoita, ja kesäisin syön niitä litroittain.

#34 Olen ollut Facebookissa vuodesta 2007 (kai). En ole pelannut yhtäkään peliä, ja ärsyynnyn jokaisesta pelikutsusta.

#35 En osaa nimetä lempielokuvaani. Paras tänä vuonna nähdyistä on Suuri puhallus, joka oli samalla tavalla mutta vielä enemmän wow kuin Ocean’s Eleven aikoinaan.

#36 En tykkää vaniljasta enkä kookoksesta. En tuoksuna, en vartalovoiteena enkä syötynä.

#37 Kuluneen vuoden takia saatan puhua karmeista asioista arkipäiväisen monotonisesti.

#38 Luen paljon hömppää. Cecelia Ahern, Sophie Kinsella sun muut chicklit-kirjailijat ovat lemppareitani, ja uppoavat sekä suomeksi että englanniksi.

#39 Työkaverini lauloi minulle yhden toimistoaamuvuoron ajan rrrrrrrengasmarrrrrrrket -mainosta. Nykyisin repeän nauramaan joka kerta, kun kuulen kyseisen mainoksen radiosta.

#40 Jos pitäisi päättää yksi ainut ruoka jota söisin loppuelämäni (välittämättä ravintoarvoista sun muista), se olisi Siiskosen grillipatonki, jonka väliin laitetaan oivariinia ja grillattua kanaa.

#41 En tykkää kissa- tai koiraihminen -jaottelusta, sillä en voi valita. Luonani asuu kissa, mutta poden jatkuvaa koirakuumetta.

#42 Vaikka välillä ottaa koville, uskon ”kaiken järjestymiseen” ja ”elämän kantamiseen”.

#43 Channing Tatum on jumalainen, mutta pakko tunnustaa, että Magic Mike -leffan erinomaisuus meni minulta hieman ohi.

#44 Minulla on äärimmäisen huono tapa repiä rupia.

#45 Leikkautin itselleni otsatukan kuudennella luokalla. En tee samaa virhettä toiste.

#46 Rakastan kynttilöitä ja tuikkuja, mutta muistan hyvin harvoin polttaa niitä.

#47 Olen äärimmäisen laiska tiskaaja. Saatan pestä lautasen heti syötyäni, ja näin selvitä samalla lautasella monta päivää.

#48 Toivoisin olevani armollisempi itselleni.

#49 En ole koskaan käynyt Linnanmäellä.

#50 Rakastan villasukkia ja käytän niitä lähestulkoon aina, oli kesä tai talvi. Pahimmilla helteillä pärjään ilman, mutta muutoin villikset on saatava jalkaan heti aamulla herätessä tai päivällä/illalla kotiin tullessa. Jos on oikein kylmä, myös nukun ne jalassa.

Lyhyestä virsi kaunis

Viikon liikunnallisesta puolesta ei ole sattuneista syistä mitään sanottavaa. Positiivista on se, että flunssa on ohi. Negatiivista on se, että Sami Hedberg putosi Tanssii tähtien kanssa -kisasta.

Tähän piti tulla lisäksi Heidin blogista pöllitty 50 faktan haaste, mutta koska tekstinkäsittelyohjelman asetukset eivät aiiiiivan tunnu istuvan suoraan tähän tekstieditoriin, ja koska kello on ihan liikaa siihen nähden että herätys on huomenna ihan liian aikaisin, palaan viidenkymmenen randomin asian pariin jonain toisena päivänä.

Aurinkoista tai lumista alkuviikkoa!

Nollaviikko

Hörötytti nimetä yllä oleva kuva treenit41.jpg. En siis ole liikkunut tällä viikolla ollenkaan, koska flunssa. Nyt olo on jo huomattavasti parempi kuin muutama päivä sitten - henki kulkee molemmista sieraimista ja viime yönä taisin nukkua 7-8 tuntia heräämättä kertaakaan. Ääni on kuitenkin edelleen paineessa, aivastuttaa silloin tällöin ja nenäliinoja kuluu yhä, joten myös alkuviikosta on tulossa hyvin rauhallinen. Jos saisi tällä kertaa podettua tämän pois niin, ettei tarvitsisi taas muutaman viikon päästä olla uudelleen kipeänä.

Liikkumisen sijaan olen tällä viikolla ostanut uuden lempimukin, rakastunut suolalihaan, koukuttunut uuteen Windows-luuriini ja törmännyt firman kellarikerroksessa majailevaan päästäiseen. Kuvia tapahtumista on, mutta koska ne ovat nähtävissä suoraan sivupalkista ja/tai Instagramista, jätän kuvaoksennuksen tästä kohtaa pois.

Näiden aktiviteettien lisäksi sain pestyä asunnon parvekelasit ensimmäistä kertaa (olenkin asunut tässä vasta päälle kolme vuotta) ja oltua viisi päivää ilman suklaata, karkkia, sipsejä, pullia jne. Profeel-kaakao ja Läkerol-pastillit olivat päivittäisessä käytössä eli herkuttomuudesta ei voi puhua, mutta melkoinen saavutus silti - oikeastaan sekä ikkunanpesu että tämä ansaitsisivat rastit seinään.

Ensi viikolla tiedossa ainakin psykoa, pankkireissu sekä kontakti kiinteistönvälittäjään, toivottavasti myös hieman liikuntaa. Syksykin alkaa hytisyttää ihan toden teolla - pukekaa lämpimästi päälle!

Sick sick sicko

Kuten tarkkaavaisimmat voivat otsikosta päätellä, olen taas kipeä. Suurimmasta angstista (johan tässä pari viikkoa oltiinkin terveenä ja miks aina mie yhyhyyy) olen jo rimpuillut irti, mutta ärsyttää silti melko nasevasti. Kahtena viimeisenä yönä olen herännyt 1-2 tunnin välein niistämään, joten olo alkaa olla kuin krapulaisella ilman sitä krapulaa. Tahdon nukkua! Se vaan on ohuesti haastavampaa silloin, kun ei saa kunnolla henkeä.

Liikkumisesta ei ole siis tarvinnut edes haaveilla, ja tuskin tarvitsee loppuviikollakaan. Tällä kertaa seinille hyppelyn estää viime viikolla hankittu uusi Windows-luuri ja eritoten 6tag (appsi Instagramin käyttöä varten). Kyllä, olen koukussa. Kolme uusinta kuvaa näkyy tuossa sivupalkissa, ja mikäli joku tahtoo seurata, se onnistuu nimellä @smallycia. Saa myös ilmiantaa itsensä esim. kommenttiboksiin, mikäli meitä hurahtaneita löytyy muitakin.

Palataan taas terveemmillä hengitysteillä :)

Syyslenkkeilyä ja Batistini-pariskunta

Heihoi ja hellät tunteet. Taas on viikko vierähtänyt, vaikken ymmärräkään mihin. Oh well.

Maanantain combat saikin ihan oman postauksen, joten ei kai siitä sen enempää. Toivottavasti ovat saaneet äänentoistolaitteiston kuntoon, sillä huomiselle on varattu tunti ja kieltämättä kiehtoisi taas se perinteisen hikinen vääntö. Ei sillä että tekniikkaharjoituksissa olisi mitään pahaa, en vain jaksaisi taas kuunnella sitä napinaa pukuhuoneessa.

Piti oikein miettiä mikä tiistain lenkissä oli erikoista, sillä muistin, että jotain siinä oli. Ja tadaa - olin ensimmäistä kertaa tänä syksynä lenkillä hanskat kädessä ja pitkät kalsarit jalassa. Lämpöasteita taisi olla hädintuskin muutama, joten tulivat tarpeeseen eivätkä olleet yhtään liikaa. Toisaalta harmittaa kesän menetys, mutta kaipa tuo lenkkeilykin on lopulta vain pukeutumiskysymys. Sen kun muistaisi siinä vaiheessa, kun kunnon syyssateet alkavat ja päivänvaloa ei juuri näe... Mutta voisivat asiat olla hullumminkin; muistan viime vuonna lukeneeni joskus loka-marraskuun tienoilla Ilmatieteenlaitoksen sivuilta Rovaniemen säätiedotusta, jonka mukaan "aurinko nousee seuraavan kerran 17. tammikuuta". En taitaisi selvitä siellä hengissä.

Keskiviikkona oli myös normaalista poikkeava päivä; kävin sekä spinningissä että salilla. Olin vakaasti päättänyt ehtiä tällä viikolla kahdesti puntille, ja tiistai-iltana tajusin, että ensimmäinen kerta olisi väkisin tungettava keskiviikkoaamuun. Aikaa ei ollut paljon enkä suostunut luopumaan varaamastani kuntospinnistä, joten hilasin hanurini salille vielä tunnin jälkeen. Aikaa oli huikeat puoli tuntia, jonka aikana sain tehtyä rinnan, selän ja yhden olkapääliikkeen. Spinnisalin lattialle jääneiden voimien ansiosta voisin sanoa, että not my best work, mutta tulipahan tehtyä.

Torstaina treenasin lähinnä poskilihaksia stand uppia kuunnellessa ja perjantaina vatsalaukun vetokykyä Amarillossa. Eivät ehkä kuulu perinteisimpiin treenimuotoihin, mutta tekivät siitä huolimatta hyvää.

Eilen kävin ns. hölkällä, eli tein juoksumattorimpuilun. Tällä kertaa kaavalla 10min kävelyä - 10min hölkkää - 5min kävelyä - 5min hölkkää - 5min kävelyä - 5min hölkkää jne. Yhteensä aikaa kului 1h 4min ja kilometrejä (muistaakseni) 6,8, ei mitenkään päätähuimaava vauhti mutta sain sentään hölköteltyä yhteensä 28 minuuttia.

Tänään tiedostan erittäin vahvasti omistavani lonkankoukistajat, jotka ovat jumissa. Myös sisäreidet ottivat hittiä, mutta tein silti jalkatreenin. Isäntä kävi viikonloppuna työporukalla pelaamassa lentopalloa ensimmäistä kertaa aikoihin, ja tänään olen äärimmäisen avoimesti nauranut paskaisesti pilkannut kaikella rakkaudella hänen pingviinimäistä menoaan. Vähän veikkaan että karma is a bitch ja huomenna liityn Batistini-kävelijöiden joukkoon.

Aurinkoista alkuviikkoa!