Sivut

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Hoikka päivä

Huomattavasti mukavamman näköinen viikko kuin edellinen, vaikka aerobiseen painottuikin. Salille lähteminen tuntui oikeastaan koko viikon jotenkin hankalalta ja kehtuutti, joten vaihdoin alunperin maanantaille suunnitellun punttitreenin ulkoiluun. Perjantaiaamuna olisi ollut toinen mahdollisuus, mutta miehen seura vei voiton - harvinainen tilanne, kun minulla oli iltavuoro ja miehellä vapaa. Eilen olisin jo halunnut lähteä salille mutten enää töiden jälkeen jaksanut. Turhaa venkoilua kieltämättä koko viikon, mutta jahkaaminen aiheutti sen, että tämänpäiväinen treeni tuntui mukavalta kaikin puolin.

Tein pitkästä aikaa kokovartalotreenin, eli yhdistelin kahden ohjelman liikkeistä ne itselleni tärkeimmät. Tämä ihan siltä varalta, että tiistaille suunniteltu salipäivä jää syystä tai toisesta väliin *köh*. Huomenna on tarkoitus lähteä isännän kanssa kaveripariskunnan luokse istumaan iltaa, ja vaikka omat illanistumiseni useimmiten rajoittuvat pariin siideriin ja sipseihin yms naposteltaviin, tässä iässä pelkkä myöhään valvominenkin riittää pilaamaan seuraavan päivän. Ja kyllä, 28-vuotiaana voi jo käyttää ilmaisua tässä iässä.

Tänään oli myös pitkästä, piiiitkästä aikaa hoikka päivä, which was nice. Paino tai muutkaan ulkoiset ulottuvuudet eivät ole muuttuneet sen kummemmin, mutta yhtäkkiä peilin edessä sain itseni kiinni ajattelemasta, että eihän tuo nyt ihan niin karmealta näytä. Kyseinen fiilis ei välttämättä jatku pitkään, mutta on kieltämättä piristävää vaihtelua.

Mukavaa tuttua vapuille, muistakaa grillata simaa ja juoda nakkeja kuten kunnon pääsiäiseen kuuluu! Minä vedän huomenna päähäni törkeän, mustan afroperuukin ja seuraan mielenkiinnolla, kuinka moneen huutonaurukuolemaan onnistun syyllistymään yhden työvuoron aikana.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

10 km

Kävelin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni 10 kilometriä yhteen menoon. Ja maratoonarit hiljaa siellä, sillä kyllä, se on saavutus. Itse en ole ikinä tehnyt noin pitkää lenkkiä, mutta mieheke oli viime viikonloppuna käynyt pariinkiin otteeseen kiskaisemassa kyseisen pätkän - pitihän se itsekin lähteä kokeilemaan, kantaisivatko jalat perille asti. Kantoivathan ne, vaikka loppumatkasta en olisi uskaltanutkaan pysähtyä, sillä olisin taatusti jäänyt johonkin tienvarteen.

Huomenna penikat huutavat hoosiannaa ja voi olla vähän väsähtänyt täti muutenkin, mutta ai että mikä voittajafiilis.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Positiivinen vaikka väkisin


No voi pösilöt, kun menivät muuttamaan bloggerin ulkoasua - muutosvastarintainen täällä hei. Anyhow, eivät nyt ihan putkeen menneet tämän viikon treeniyritykset, kurkkua poltteli niin monena aamuna että jätin suosiolla riehumisen väliin. Turhauttaa vaan, kun muita flunssanoireita ei ole, ja mieli halajaa liikkumaan.

Tämä on jotenkin ollut sellainen haista paska -viikko, joten teenpä tähän the more you give -blogista bongaamani haasteen ja haastan samalla teidät kaikki (kjäh kjäh). Omani eivät ole tärkeysjärjestyksessä.

You, who read this, put this to your own blog 
and list twenty things that make you happy at this moment.
 
1) rakas mieheni, joka jostain syystä rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen
2) se tunne, kun ulos katsoessa paistaa aurinko
3) höppänä kissani, joka saa minut nauramaan ja sydämeni pakahtumaan päivittäin
4) se, että käytimme osan veronpalautuksista joulukuussa uuteen sänkyyn - elän vieläkin alkuhattarassa siitä, miten ihana siinä on nukkua
5) miehen isovanhemmilta tullut synttärikortti
6) se, että esimieheni kysyi minulta tänään, haluaisinko jatkossa perehdyttää uusia työntekijöitä
7) oma vahvuuteni seistä selkä suorana ja pää pystyssä tolkuttoman suuresta perhekriisistä huolimatta
8) se, että saan rääkyä mieheni kainalossa, kun oma vahvuuteni rakoilee
9) yksin laulaminen autossa
10) pikkuhiljaa kuivuvat asfaltit
11) verottajalta tullut, iloisesti yllättänyt kirje
12) liikunta
13) siivottu ja inventoitu vaatekaappi
14) huumorin viljely työpaikalla
15) välikäden kautta kuultu hyvä palaute työkaverilta
16) kykyni pyrkiä näkemään itsessäni myös hyvää, vaikka projektin junnaaminen ottaakin päähän
17) mieheltä synttärilahjaksi saatu sormus ja viisi ruusua
18) uudet, hyvältä tuntuvat lenkkarit
19) kaikki ihanat ihmiset ympärilläni
20) tänään kotona töistä tullessa odottanut härän sisäfileepihvi ristikkoperunoineen

Vau, tekipäs tämä todella hyvää. Viikko on tosiaan ollut vaikea, kaikki on ollut paskaa jne, mutta vauhtiin päästyäni olisin voinut keksiä vielä parikymmentä syytä lisääkin olla onnellinen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kohti rentoutta

Viitisen tuntia liikuntaa tällä viikolla, päälle arkiaktiivisuus sisältäen mm. tämänpäiväisen vaatekaapin inventoinnin/siivouksen. Uskokaa tai älkää, mutta hiki siinä tulee kun vetää lähestulkoon jokaisen vaatekappaleen vuorollaan päälle ja pois. Mutta pääsen koko ajan lähemmäs fiksua vaatekaappia; monien, monien "eihän sitä koskaan tiedä" -vaatteiden sijaan kaapeista löytyy käyttövaatteiden lisäksi ainoastaan yhdet tavoitefarkut, yksi mekko johon en mahdu mutta josta en henno luopua, sekä ylioppilasmekkoni joka mahtuu päälle, mutta jota käyttäessä saisin varautua vastaamaan raskausuteluihin.

Mitäs muuta. Lakkasin viikko sitten kirjaamasta syömiseni kiloklubiin, jos nyt en lopullisesti niin ainakin joksikin aikaa. Tarkoitus ei ole nyt huijata itseään ja vetää napa rutisten kaikkea mahdollista päivittäin, vaan pyrkiä siihen rentouteen joka viime viikkoina oli kadoksissa. Pienin askelin.

Painosta sen verran, että se käväisi puolen viikon tienoilla taas 73,6 kilossa, kolmen tai neljän jumitusviikon jälkeen. Nyt viikonloppuna onkin sitten tullut vedettyä naamariin niin törkeästi kaikkea suolaista (ja makeaa), että samoihin lukemiin tuskin palaan ihan päivässä tai parissa. Mutta kieltäydyn siitä huolimatta ottamasta huonoa omatuntoa synttäreideni juhlistamisesta, eiköhän se tästä taas. Ja olen joka tapauksessa jonkinlaisessa "välivaiheessa" ennen kuin pääsen sinne lääkärille, vaikka yritänkin olla käyttämättä sitä tekosyynä syödä koko ajan miten sattuu.

Ensi viikolla liikuntapuoli saattaa jäädä paitsioon erinäisten syiden ja tekosyiden takia, mutta otan tavoitteeksi kolme treenikertaa. Sutjakkaa viikkoa!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Täytetyt paprikat

Olisin aivan onneton ruokabloggari, sillä unohdan ruuanlaiton ohessa ottaa tarpeeksi kuvia. Puhumattakaan siitä, etten ole kovin kekseliäs kokki - samat ruuat pyörivät viikosta toiseen. Tässä kuitenkin kuukausi sitten loihtimani täytetyt paprikat:

Täytetyt paprikat

6 ämpärinkokoista paprikaa
700 g jauhelihaa
100 g kevyttuorejuustoa
1 pss tacomausteseosta
9 dl vettä
4,5 dl tummaa riisiä
150 g juustoraastetta

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja riisi kiehumaan. Pese, puolita ja siivoa paprikat, ja lado ne uunivuokaan tai -pellille.
 
Ruskista jauheliha, lisää tacomauste ja tuorejuusto sekä n. desi vettä.
 
Riisin ollessa kypsää kippaa jauhelihamössö kattilaan riisin seuraksi, sekoita hyvin.
 
Unohda ottaa seuraavasta vaiheesta kuva. Jaa riisi-jauhelihamössö paprikoihin ja kuorruta juustoraasteella, viskaa koko kööri uuniin siksi aikaa, kunnes juusto saa kauniin värin ja paprikat tuntuvat pehmeiltä.
 
 Odota ruuan valmistumista kuola poskella, unohda kuvata paprikasta ja salaatista kyhäämäsi annos ja ota hätävarana kuva pellistä.

Helppoa ja hyvvee!
 

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

No vau

En ole koskaan ikinä milloinkaan saanut mitään blogitunnustusta, sattuneista syistä :D Kiitos siis Pumpumkatille! Olen hämilläni.

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebsterpalkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!

Kiertopalkinnon kirous iskee niille, jotka saavat sen vähän myöhemmin: Se on jo ollut niin monilla muilla!


Kirous tosiaan iski. Luen ilmeisesti samoja blogeja kuin kaikki muutkin tunnustuksen edelleen lähettäjät, joten lempparini on jo taidettu ehtiä palkita. Mikäli joku sivupalkista löytyvä ei ole liebsteriä vielä saanut, saa sen vapaasti tästä mukaansa napata. Ootte ihkui ja silleen. 

I'm alive


Ahkeran näköinen viikko, tosin viikonlopun kävelylenkeistä ainoastaan lauantainen "tuntui jossakin", kun miehekkeen kanssa kävelimme seitsemisen kilometriä iltalenkkinä. Tänään kävin pyörähtämässä kotopuolessa ja kävelimme emon kanssa moikkaamaan mummoa vanhainkotiin "lenkin kautta". Rauhallista tahtia, mutta ai että oli mukava käppäillä auringonpaisteessa.

Mielenkiinto bloggaamiseen on tällä hetkellä suoraan verrannollinen painonpudotukseen, eli ei nyt vaan lähe. Olen silti iloinen seitsemästä viikossa tai parissa kadonneesta sentistä, vaikka lähtivätkin ympäri kroppaa eivätkä pelkästä eturepusta. Kokonaissaldo ajanlaskun alusta 20 senttiä, which is nice.

Lähitulevaisuudessa lienee edessä reissu labraan tsekkaamaan kilpirauhasarvot, samalla voisi udella lekurilta kannanottoa kalorimääriin tai painonpudotukseen ylipäänsä. Yleinen vointi alkaa kuitenkin olla huomattavasti parempi kuin syksyllä, joten toivoisin niiiiin kovasti, ettei sutjakoitumisprojektilleni olisi enempää esteitä.

Kassellaan kassellaan.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Känkkäränkkä-viikko


Kovin oli punttipainotteinen viikko, mutta ei kai se väärin ole. Aurinko paistoi lähinnä silloin kun olin töissä ja kuuntelin katkerana asiakkaiden "onpa ihana sää" -hihkuntaa; kun ehdin ajatella, että vapaapäivänä voisi sitten lenkkeillä, taivaalta satoi luonnollisesti puolikkaita nenäliinoja. Olen huono ulkoilemaan kurjalla kelillä, joten suuntasin sitten salille, kun tanssituntejakaan en ehtinyt yhtä enempää varata.

Painon jumittelu on ottanut päähän koko viikon, ja olen ajoittain tuntenut itseni kiukuttelevaksi kuusivuotiaaksi. Yritin ajatella positiivisesti, mutta sen sijaan söin viikonloppuna miten sattuu enkä viitsinyt edes merkata kaikkea kiloklubiin. Treeneistä en sentään luistanut eikä tehnyt mielikään, joten jotain sentään on naksahtanut kohdalleen pääkopassa.

Luovuttaminen ei ole vaihtoehto, mutta saisi tuossa vaa'an lukemassakin tapahtua jotain.