Pitäisköhän siun päästä vähän treenaamaan?

Siinäpä se, flunssaisen viikon huikea 1h 56 min liikuntasaldo. Eipä sillä, eipä sitä kipeänä olisi treenata kannattanutkaan, vaikka korvien välille olikin taas hankalaa. Sain kuitenkin hillittyä himoni jankkaamalla ei mitään hyötyä, saattaa olla vaaraksi ja tartutat muutkin -mantraa. Olen silti kohtuullisen iloinen viikonlopun aikana kohentuneesta olosta, ja balancen jälkeen olisin voinut taas rakastaa ja halata ihan kaikkea ja kaikkia. Sitä luihin ja ytimiin asti leviävää rauhaa ja hyvää oloa on vain lähes mahdotonta pukea sanoiksi, joten jos et ole jo balancea kokeillut, kokeile ihmeessä.

Otsikon lausahduksen kuulin joskus viikon puolivälin tienoilla, kun huiskin keittiössä menemään sivu- ja kiertopotkuja. Uskon ja toivon, että toteamus lausuttiin kaikella rakkaudella ja kunnioituksella, mutta uskon myös, että osaan ilman poukkoilumahdollisuuksia olla suhteellisen ärsyttävä. Pään ympärillä olevan vanteen kiristymisen voi suorastaan nähdä paljaalla silmällä, ja muutun muutamassa päivässä ympäriinsä kimpoilevaksi ei minuu mikään vaivaa -möröksi. Tulikin tuossa mieleen, että "kuka minä olen ilman treenejä" on ovi, jota en välttämättä välittäisi avata.

Mutta joskohan se mela otsassa -olomuoto olisi nyt tällä erää tässä. Kuluneella viikolla on veetuttanut liikkumattomuuden lisäksi tukkoinen olo, painon jumitus ja yskänrokko huulessa, joten ensi viikko ei mitenkään voi olla ainakaan huonompi. Flunssatonta viikkoa meille kaikille :)