Vuoden eka

Mainiota sunnuntai-iltaa, ihmiset. Niin on tuore vuosi potkaistu käyntiin poukkoiluidenkin osalta, ja vaikka viikko olisi voinut olla jonkin verran aktiivisempi ja oppikirjamaisempi, niin ihan tyytyväinen täytyy silti olla.

Maanantaina vuoden viimeisen treenin virkaa toimitti bodycombat, joka oli jälleen kerran vallan mukavaa. Nykyistä ohjelmaa olen päässyt tekemään nyt kahtena kertana, ja tykkään siitä koko ajan enemmän ja enemmän. Hiki tuli ja syke nousi, mutta tunnin antoisin hetki taisi olla muay thai -biisin aikana; biisin koreo on rankahko ja pulssi hakkaa, mutta yllätinpä itseni ajattelemasta, että eihän tämä niin paha olekaan kuin muistin. Kaikki on näköjään suhteellista - kun selviää hengissä attackista, kaikesta muusta tulee helpompaa.

Keskiviikkona startattiin treenivuosi, ja pumpin vaikutukset tuntuvat ojentajissa ja kyynärpäiden tienoilla edelleen. Silmänilon lisäksi tunti tarjoili siis varsin tehokkaan paketin koko kropalle, joten voisihan tuonne harkita menevänsä uudelleen aiemminkin kuin vuoden päästä. Jäi kieltämättä jälkikäteen harmittamaan ettei tullut oltua spontaani ja jäätyä siihen pumpin jälkeiseen balanceen, mutta ehkä en olisi siltä oon rätti, pyyhi mulla lattiaa -fiilikseltä onnistunut olemaan kovinkaan balanssissa. Lupaan ottaa vahingon takaisin tämän vuoden aikana, ehkä jo nyt tammikuussa (Lemppari vetää myös balanceja, jei).

Perjantain peruscrossailuista ei ole mitään sen ihmeempää kommenttia, mutta tämän päivän kävelylenkistä en voisi olla enemmän mielissäni. Vauhti ei totisesti päätä huimannut, mutta koska lenkkiseurana oli viimeisillään raskaana oleva ystävä ja 13-vuotias cockerspanieli, järjetön kiitäminen ei ollut alun alkaenkaan suunnitelmissa. Tuollaiset rauhalliset käppäilyt tekevät niin törkeän hyvää pääkopalle, etten vaihtaisi niitä pois mistään maailman rahasummasta. Tunnen olevani huikean onnekas kun maailmasta löytyy ihminen, jonka olen tuntenut melkein 23 vuotta, joka ymmärtää puolesta sanasta ja jonka kanssa voi pitkienkin taukojen jälkeen jatkaa samasta mihin viimeksi on jäänyt. Ja väitän kivenkovaan, että tuollainen maailman parantaminen ja ahihihihi tsihi -tyttöjenjutut tekevät ihmiselle enemmän hyvää kuin minkään valtakunnan lihaskuntotreeni.

Ensi viikolla voisin mahdollisesti toteuttaa heränneen vision blogin suhteen, sillä mieleni tekisi päivittää ulkoasua vielä enemmän mieleisekseni. Se vaatisi kuitenkin jonkin verran kameran edessä pelleilyä, joten saa nähdä, missä vaiheessa saan vision html-koodin muotoon. Huomenna menen testaamaan ensimmäistä kertaa pari kuukautta sitten hankitut spinning-kengät, joten jos viikolla ei kuulu postauksia tai muita elonmerkkejä, tulkaa ruuvaamaan minut irti niistä polkimista. Tänks.