Murphy-viikko

Kuten viime postauksessa toin hienovaraisesti ilmi, tällä viikolla ei kaikki todellakaan sujunut kuin Strömsössä. Ja kuten Murphyn lakeihin kuuluu, jos kaikki voi mennä pieleen, se yleensä menee. Ja jos pieleenmenotapoja on useita, yleensä niistä valikoituu se, josta on kaikista eniten harmia.

Sen lisäksi, että teloin tiistaina itseni salilla, järjestin itselleni jostain myös jonkinsorttisen vatsapöpön. Maha kiukutteli kipuilemalla ja tukalalla ololla jo torstaina, ja perjantai-iltana helvetti pääsi irti. Tällä kertaa en joudu maalailemaan viehkeää mielikuvaa vatsataudista sen varsinaisessa merkityksessä, mutta se kipu. Se kipu. Menin perjantai-iltana sänkyyn puoli yhdentoista korvilla, jolloin vatsaan alkoi koskea. Valvoin kipujen takia yhteen, jolloin ne ilmeisesti helpottivat hieman sillä olin nukahtanut tunniksi. Kahdelta heräsin, valvoin vähän lisää, nukahdin pariksi tunniksi ja sitten soikin kello. Aamupuuroa imuroidessa olo oli edelleen hyvin epävakaa ja semikipuileva, joten katsoin paremmaksi soittaa töihin ja ilmoittaa, että en ole tuomassa pöpöjäni kenenkään muun riesaksi. Eilisen päivän makasinkin sitten sohvalla, join Jaffaa ja mustikkasmoothieta ja söin vehnäpaahtoleipää, suklaavanukasta ja kutakuinkin kaikkea sellaista, mitä ei normaaliarkena tule juuri syötyä.

Tänään on onneksi ollut jo niin paljon parempi olo, että uskalsin lähteä tunnin kävelylle ulos. Vatsa tuntuu paremmalta ja todennäköisesti voin tänään syödä jo normaalisti (plus tietty karkkia koska viikonloppu), ja lihasvenähdyskin muistuttelee itsestään enää suht lievänä. Huomiselle olisi Lempparin kanssa sovittu treffit Powerplate-vempeleen äärelle, ja ainakin nyt tuntuu siltä, että voin pitää sovitusta kiinni. Tämänpäiväiseen bodybalanceen olisi tehnyt mieli mennä niiiiiiin kovasti, mutta joku sisäinen itsesuojeluvaiston ja järjenäänen yhdistelmä sai hiljennettyä haluanhaluanhaluaaaannn-ulinan.

Ei kai tässä sen kummempaa. Ensi viikolla voisi käydä ainakin balancessa. Yllätin itseni myös ikävöimästä attackiin, mutta sen asian eteen en toistaiseksi voi tehdä mitään. Jemmassa olisi myös yksi blogeissa kiertänyt haasteentapainen, jonka voisin jonain vapaapäivänä raapustella valmiiksi. Kyljen takia alkavan viikon poukkoilu lienee ainakin alkuun melko tunnustelevaa, mutta josko viikon päästä oltaisiin taas jo normaalissa tahdissa. Aurinkoista viikkoa meille kaikille :)