Olen aamuihminen tietyin rajoituksin - yleensä toimintakykyni on parhaimmillaan silloin, jos saan herätä aikaisintaan kahdeksalta. Epäsäännöllisten työaikojen takia näin ei kuitenkaan ole kovinkaan usein, ja yleensä keskimäärin kerran viikossa saan nauttia illasta aamuun -ilmiöstä. Tarkoittaa käytännössä sitä, että kun työvuoro päättyy klo 21.15, seuraavana aamuna sorvin ääressä on oltava klo 6, 7 tai 7.30.
Tässä tapauksessa hitaasta aamusta on turha haaveilla, sillä mukavuudenhaluissani nukun tasan niin myöhään kuin ikinä mahdollista. Useimmiten tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, etten ole kuin korkeintaan puoliksi hereillä siinä vaiheessa, kun töihin olisi lähdettävä.
Mikä sitten avuksi, kun happihyppelylle ei kykene vääntäytymään, kirkasvalolamppu ei auta ja kahvia ei juo? Autosoitin ja musiikki. Kovalla volyymilla.
1. Lee Dewyze - Hallelujah
Niihin aamuihin, kun lempeä herätys riittää. Fiilistelyyn.
2. Jontte Valosaari - Haastaja
All time favorite aamubiisi. Toimiakseen parhaiten vaatii volat kaakkoon -mentaliteetin ja sen, että yrittää päihittää Jonten laulamalla itse päälle puolet kovempaa.
3. Cheek - Timantit on ikuisia
Mainio ralli niihin aamuihin, kun on jo lähtiessä virkeähkö olo. Ideana räpätä Cheekin kanssa kilpaa (paria pätkää lukuunottamatta menee jo koko biisi), ja olla vähintään yhtä jou bädääs.
4. Pete Parkkonen - Mitä minä sanoin
Niihin aamuihin, kun mikään muu kuin rähinä ei tehoa.
Kun tämä postauksentynkä pamahtaa eetteriin, olen jo töissä. Eilisen iltavuoron jäljiltä. Todennäköisesti autossa on soinut ainakin Jontte, kovaa. Todennäköisesti olen myös laulanut itse. Kovempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti