Kun ei vaan osaa

Täten kaappaan oikeuden myöntää viikon lahjakkain säätäjä -palkinnon itselleni.

1) Kävin tiistaina salilla. Onnistuin yhden jalan prässiä tehdessäni venäyttämään lihaksen kylkiluiden välistä. Jalkaprässissä. Kyljestä. Jos kiroilisin, niin voisin vaikka kysyä että mitäs helvettiä. Ei aavistustakaan mitä tapahtui, liekö keskittyminen herpaantunut muutamaksi sekunniksi, mutta vasenta koipea koukistaessani tunsin jossain kylkiluiden tienoilla todella epämukavan muljahduksen. Ei varsinaisesti sattunut, mutta tuntui puistattavalta. Seuraukset eivät tuntuneet heti ja oikeastaan unohdin koko asian loppupäiväksi, mutta eilen sain tuta, mihin kaikkeen noita lihaksia tarvitaankaan. Hengittämiseen, kyykistymiseen, laatikoiden avaamiseen. Aivastaminen sattuu sen verran, että tekisi mieli tunkea joku tulppa nenään, ettei mikään pääsisi kutittamaan. Pyysin eilen anteeksi työkaverilta sitä, jos lattialta löytyy vähän ja vaikka mitä - joka kerta jonkun esineen pudottaessani joudun tekemään pikaisen arvion siitä, tarvitseeko se nostaa ylös heti vai myöhemmin (yleensä myöhemmin). Pakolliset kyykkäykset olen alkanut hoitaa taivuttaen reilusti oikean kautta (vasen puoli kipeä). Näytän todella, todella huonolta nykytanssijalta.

2) Olen syönyt maitorahka+piltti -yhdistelmää marraskuun alusta lähtien, koska yksi välipalavaihtoehtoni on rahkaa hedelmällä, marjoilla tai piltillä. Hedelmällä tai marjoilla en saa rahkan koostumusta sellaiseksi jonka saisin nieltyä ilman ongelmia, joten olen käyttänyt pilttiä. En pitänyt mausta aluksi, mutta ajattelin, että kaikkeen tottuu. Tottuu juu, mutta on se edelleen aika pahaa. Pari päivää sitten keksin, että jumaliste, nehän voi syödä erikseen! Rahkaa en kykene pelkältään syömään, mutta ratkaisin asian n. puolella desillä mehukeittoa. Eli sillä reseptillä, jota käytin varmaan vuoden marraskuun alkuun asti. Oikeasti. Tuli harvinaisen älykäs olo, kun tuon oivaltamiseen meni melkein kolme kuukautta. Mutta no, tärkeintä on kai että maistuu taas!

3) Minulle käytiin tänään töissä sanomassa samassa rakennuksessa työskentelevän henkilön toimesta, että asiakas kertoi, jotta firman tuulikaapissa on "muovinen valaisin tullut alas". Olin työpisteessäni yksin enkä päässyt tarkistamaan asiaa, mutta tottahan luotin ko. henkilön sanaan kun sattuu työskentelemään tuulikaapin vieressä. Soitin huoltofirmalle ja kerroin kuulemani, että tuulikaapissa on jonkinlainen valaisin pudonnut tai irti, jotta jos tulisitte katsomaan. Jonkin ajan kuluttua huoltomiehet (oikein kaksin kappalein) tulivat kysymään, että minkähänlaisesta episodista nyt olikaan kysymys. Toistin asiani, jolloin huoltosedät totesivat, että tarkoittikohan se nyt tuota hätäuloskäyntivalon muovikupua.

Epäuskoissani totesin, että minulle puhuttiin muovisesta valaisimesta ja totta helkkarissa oletin, että kyseessä on ihan konkreettinen, isokokoinen valaisin joka on pudonnut, ihmisten tiellä tai muuten vaan haitaksi asiakkaille. Huoltomiehet lähtivät tarkistamaan tilannetta asiasta ilmoittaneelta henkilöltä, minä olin niin nolostunut, etten viitsinyt käydä edes katsomassa, minkälaisesta muovinpalasesta lopulta oli kyse. En kestä, jos olen tilannut huoltomiehet monikossa sen takia, että joku perhanan muovikupuviritys on irti. Enkä varsinkaan soita enää mihinkään, ennen kuin olen varma asian haitallisuudesta.

Aina saa kärsiä ja hävetä.