Home sweet home

Kulunut viikko ikään kuin näyttää vähän siltä, että torstai-lauantai -akselilla saatoin olla miehekkeen kanssa Tukholman-risteilyllä. Saatoin myös ostaa tax freestä ja Ruotsista yhteensä kilon verran suklaata, ja saatoin myös käydä perjantaina laivan buffetissa syömässä. Saatoin myös syödä liikaa, ja hakea kolme kauhallista jäätelöä kinuskikastikkeella siinä vaiheessa, kun olisin vallan mainiosti pärjännyt ilman jälkiruokaa. Minusta puuttuu kokonaan se osanen, jonka kuuluisi kyseisellä hetkellä kuiskata korvaan että hei, täälläkin on luvallista syödä kohtuudella.

Mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin. Oli vallan mukava reissu kaikinpuolin, vaikka kroppa ei moisista mässäilyfestareista ollutkaan kovin mielissään. Vaaka näytti sunnuntaiaamuna kilon enemmän kuin torstaiaamuna, mutta se oli totaalisen arvattavissa ja äkkiäkös ne nesteet siitä lähtevät. Ja on noissa reissuissa aina sekin, että vaikka olisi kuinka mukavaa ja kuinka hyvää ruokaa, niin aina on todella mukava tulla takaisin kotiin. Ei ole oman sängyn, oman suihkun tai oman vessan voittanutta. Lisäksi noiden reissujen jälkeen muistaa aina senkin, miksi syön useimpina aamuina puuroa: siksi, että se on järkevää ja siksi, että se tekee ruholleni hyvää.

Puhumattakaan siitä, kun pääsee kolmen päivän losoperseilyn jälkeen taas liikkumaan. Kyllä, minusta on tullut juuri sellainen pirkkopirteä, joka kantaa lievästi huonoa omatuntoa liikkumattomuudestaan eikä ole pysyä housuissaan päästessään taas salille. Olisin tahtonut lenkille jo eilen illalla, mutta jalkoja särki niin armottomasti että päätin olla kiusaamatta itseäni. Minä jos joku puhun aina itseensä kohdistuvan armollisuuden puolesta, mutta kieltämättä kolme päivää jatkuneen herkuttelun aiheuttama kevytmorkkis toimii ajoittain myös oivana kannustimena salilla; lihaksiaan on ihan hyvä muistuttaa siitä, että jos jaksoivat toissailtana lappaa kitaan ruokaa sellaiseen tahtiin, niin totta helkkarissa jaksavat myös ottaa vastaan seuraukset. Ja jottei meno äityisi liian ankaraksi, hyvän treenin jälkeen täytyy muistaa silitellä muskeleitaan ja kuiskata että noniin, eihän se niin kauheaa ollutkaan.

Kaksi viikkoa lomaa jäljellä. Kuinkahan pahasti sahaan omaa oksaani jos lupaan liikkua kummallakin viikolla enemmän kuin kuluneella?