Olen miettinyt varmaan viimeiset puoli vuotta, että olisipas mukava kokeilla joskus bodycombatia. Tänään oli vihdoin se päivä, kun pitkällisen harkinnan ja eilen katseltujen youtube-klippien jälkeen koin olevani valmis kohtaamaan jotain, minkä arvelin olevan rankempaa kuin mikään tähän asti suorittamani urhistelu.
Olin oikeassa. Siinä vaiheessa, kun ohjaajan paikalle asteli kaappimankelipakastimen kokoinen kalju ja tatuoitu kaveri shortsiensa takamuksessa teksti "punishment", olin varma, että tunnista tulee Les Millsin sijaan enemmän mortal combatia muistuttavaa. Olin puolittain oikeassa; syke huiteli parhaimmillaan 179:ssä ja hikoilin kuin pieni sika, mutta kestin kuin kestinkin hengissä koko koettelemuksen ajan. Huokaisin helpotuksesta, kun ohjaaja totesi vajaan tunnin riekkumisen jälkeen, että "noniin, se oli viimeinen biisi". Vedettyään henkeä hän hihkaisi, että "sitten punnerretaan". Are you kidding me?
En jaksanut punnertaa kovinkaan hääppöisesti, mutta jaksoin tunnin hölkkäosuudet ja pysyin kutakuinkin mukana koko ajan - mission accomplished. Ohjaajan ulkomuoto hämäsi ja kaveri osoittautui innostavaksi ja kannustavaksi treenariksi, ja hihkui minulle kesken tunnin, että joku on ihan varmasti harjoitellut ennakkoon kotona (en tunnustanut youtubettaneeni). Haistan hyväntahtoisen mielistelyn ja jatkossakin tunneille kalastelun kun sellaista eteen sattuu, mutta myönnettävä on että perille meni - varasin jo ensi viikon tunnille paikan.
LOISTOIDEA! Olenkin miettiny miten kehtais mennä Les Millsin tunneille piiiitkän tauon jälkeen. Treenaan pari biisiä kotona ens viikoksi valmiiksi ja sit häikäisen kaikki :D
VastaaPoistaOli tuossa tosiaan jotain itua, tuntui jotenkin turvallisemmalta vaikka olihan se tietysti silti livenä eri juttu :P Mutta oli kivaa kun muutama liike oli tuttu jo ennestään, vaikka keskityinkin vaan videoiden tuijottamiseen itse tekemisen sijaan. Tsemppiä reunioniin!
VastaaPoista