Hyvä viikko

Kun kirjoitin edelliseen postaukseen, että viikosta on tulossa ihan hyvä, tarkoitin tätä. Olen enemmän kuin tyytyväinen sekä liikuntakertojen määrään että niihin kulutettuun aikaan (kolme minuuttia vaille 7 tuntia). Ja mikä kummallisinta, mikään treeneistä ei tuntunut pakkopullalta vaan päinvastoin, perjantaina piti ihan päättämällä päättää, että nyt on lepopäivän paikka. Oikean sääreni sisäsyrjässä on jo vuosia sitten tuntunut välillä lievää kipua erityisesti rankkojen urheilusuoritusten jälkeen, ja nyt oireilua oli taas havaittavissa - kehon antama selvä merkki siitä, että on syytä pitää mielessä miksi tätä hommaa tehdään. Terveys edellä. Oireet menivät päivän levolla ja kylmägeelillä ohi, which was nice.

Combatista olen edelleen todella liekeissä. Vaikka syke nousee melkoisiin lukemiin ja hiki kirvelee silmiä, niin kyllä siinä tunnissa vaan on sitä jotain. Sopii äärettömän hyvin paineiden ja aggressioiden purkuun, kun ohjaaja antaa neuvoja kuten "kuvittele, että kaveri makaa siinä maassa ja ota toisella kädellä sitä sieraimista kiinni samalla kun toisella mätät pataan". Lisäksi olen erittäin mielissäni siitä, millaiset ohjaajat näitä tunteja vetävät: olen jo pariin otteeseen päässyt siihen tilaan, kun hiki valuu ja sydän hyppii kurkussa eikä millään jaksaisi, mutta muutaman kannustavan sanan jälkeen sitä voimaa yllättäen löytyykin lisää. Ainoana miinuksena se että noita tunteja on kesälukkarissa vain kaksi, mutta josko siihen tulisi syksyn tullen muutos. Toivossa on hyvä elää.

Salitreenin kanssa on menossa jonkinlainen evvk-kausi. Turhan vahva ilmaisu kyllä tuo, mutta combatin uutuudenhuuma ja bodyjamin muuttunut ohjelma tahtovat nyt ajaa kaiken muun ohi. Eiliselle ei kuitenkaan ollut mitään mieleisiä ohjattuja tunteja, joten päätin lähteä puntille. Menin vähän sillä mentaliteetilla, että kunhan nyt käyn vähän tekemässä jotain, vaikka muutamat absolot ja vähän ojentajia ja hauiksia. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin tekemään ihan pätevän ylä- ja keskikroppatreenin muutamaa ei-niin-mieleistä liikettä lukuun ottamatta (korvasin ne kyllä parilla uudella).

Tämän päivän tuntemuksista päätellen eilinen meni perille, sillä pitkästä aikaa käsivarret ja kyljet ovat mukavasti juntturassa. Suunnittelin ensin totaalista löysäilypäivää, mutta muutaman pelatun Tetriksen jälkeen pelkkä oleminen alkoi tuntua tylsältä. Ulos ei harmaan kelin takia ihan tolkuttomasti tehnyt mieli, mutta otin käyttöön eilisen taktiikan ja ajattelin, että Lähde kokeilemaan. Vedä lenkkarit jalkaan ja mene pihalle, eihän siellä ole pakko olla kauan tai ainakaan vetää sata lasissa. Olet sen ajan mikä hyvältä tuntuu, kaikki on kotiinpäin. Tuloksena vajaassa puolessatoista tunnissa kävellyt reilut 8 kilometriä, joka ei tuntunut kevyestä tahdista johtuen vastenmieliseltä, mutta nihkeästä ilmasta johtuen tuli hiki.

Olen näköjään totaalisen houkuteltavissa.