Raivostuttavaa, miten suuren painoarvon annan edelleen vaa'an lukemalle. Iloitsin jo alkuviikosta, kuinka näyttää siltä että lukema jää loman jälkeen ainoastaan muutaman sata grammaa ylemmäs kuin risteilylle lähtiessä. Nyt, kun muutaman rankan tunnin jälkeen lihaksissa on todennäköisesti nestettä ja lukema reilusti yli sen mitä haluaisin nähdä, olen kuin maani myynyt.
Miksi ylipäätään hyppään sen helvetinkoneen päällä joka aamu? Jotenkin kieroutuneesti ajattelen, että sillä tavalla on helpompi kontrolloida itseään kun näkee koko ajan vallitsevan tilanteen. Vaikka aivan hyvin tiedän, että paino voi heitellä päivässä satojakin grammoja, niin silti vedän siitä aivan tolkuttomat paineet. Olen monta kuukautta ajatellut, että pitäisi punnita itsensä huomattavasti harvemmin ja kuunnella enemmän sitä omaa oloa, mutta jotenkin kai pelkään, että se oma olo kehottaa vetämään suklaata päivittäin ja mieluiten kaksin käsin.
En ole edelleenkään onnistunut karistamaan sitä stressiä, mistä olen yrittänyt pyristellä eroon jo kauan. Loman loputtua on tarkoitus siivota taas ruokavaliota hitusen, joten josko se asennemuutoskin onnistuisi vihdoin (I wish).
Muutoin tästä on kyllä tulossa ihan hyvä viikko. Siitä lisää päiväkirjan muodossa sunnuntaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti