Semilaiskuus jatkuu

Pahoittelen viikon kestänyttä radiohiljaisuutta, jolle ei oikeastaan ole edes mitään erityistä syytä. Toki töissä oli kiire, mutta vietän siellä kuitenkin vain 6-8 tuntia vuorokaudesta, joten senkään piikkiin ei voi aina kaikkea laittaa. Suurimpia syitä taitavat olla laiskuus ja saamattomuus, joista kärsin jo viime viikolla. Jotenkin kovin ristiriitaista, kun toisaalta valon lisääntyminen tuntuu hyvältä ja tuo lisäenergiaa, mutten kuitenkaan saa suunnattua sitä energiaa oikeisiin asioihin. No, onhan tässä vielä aikaa totutella kevään tuloon.

Viikkoon tuli yksi ylimääräinen lepopäivä, kun teimme miehekkeen kanssa reissun tämän kotikonnuille. En kuitenkaan jaksa tuntea aiheesta suuriakaan tunnontuskia, sillä viikkoon mahtui kuitenkin kaksi aerobista ja kaksi punttista, ja itselleni aikoinaan asettamani tavoite täyttyi.

Huomenna kuulen vihdoin kilpparilabran tulokset; työterveyden respa tarjosi soittoaikaa periaatteella "lääkäri soittaa sitten kun soittaa", joten katsoin paremmaksi valita sellaisen päivän, kun olen varmuudella puhelimen ääressä. Rasittavia tosin tuollaiset epämääräisyydet, en yhtään tykkää kun jotain tapahtuu johonkin aikaan.

Vaan onneksi olen nyt lomalla, eikä ajanmääreiden tarkkuudella ole sinänsä merkitystä. Tulevan viikon suunnitelmiin kuuluu nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, liikkua niin paljon tai vähän kuin huvittaa ja myös vain olla - taito, jonka olen lähestulkoon jo kadottanut. Lisäksi käyn ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen hieronnassa, ja olenpa varannut ajan hiustenvärjäykseenkin samalle tsiksille joka tekee kynteni. Joista siis yritän edelleen saada aikaiseksi julkaista kuvan. Ensi viikolla. Ehkä.