Sivut

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Sick day, sick day, sick day...

Kuten jo kirjoittelinkin, ei sujunut kulunut viikko ihan suunnitellusti. Viime viikonloppuisen kurkkukivun säikäyttämänä pidin ma-ti lepopäivät vaikkei kurkku enää silloin kipeä ollutkaan, ja nyt viikonloppuna harmaita hiuksia aiheutti/aiheuttaa tuo kipeä tassu. On jo ehkä hitusen parempi kuin perjantaina, muttei vieläkään missään lenkkeilykunnossa. Itkettää jo valmiiksi tiistai-illalle varattu combat, saa nähdä miten sen kanssa käy. Tahtoisinhaluaisin. Keskiviikkona olisi ohjelmassa bodyjam jolle tahtoisinhaluaisin ihan väkisin ja ehdottomasti, sillä sen sijaistaa normiohjaajan lomaillessa yksi muista lemppareistani, jonka jameissa ravasin niin pitkään kuin mies niitä ohjasi. Kyseinen setä ei ole paria viimeisintä ohjelmaa ohjannut ollenkaan, joten luvassa olisi joku vanhemmista jameista. Olisihan tuo kivaa jo ihan senkin takia, että tietäisi mihin suuntaan mennä.

Kävin tosiaan männä keskiviikkona pitkästä aikaa jammailemassa, kun keksin olla niin ovela, että vaihdoin iltavuoroni pois. Pääsin kokeilemaan 62:sta ensimmäistä kertaa - juuri se ohjelma, jonka videon otsikoin tuolla aiempana Oh hell no. Olihan se melkoista venkoilua vielä näin alussa, mutta hyppäsin väärään suuntaan ainoastaan kerran ja silloinkin edessä oli onneksi vain tuttu työkaveri, enkä taklannut ketään tuntematonta. Ja vaikka kolmosbiisin bounce on vielä kaukana letkeästä ja tynnyrihypystä voin vain unelmoida, niin olihan se ihan törkeän kivaa. Oh hell no:sta tulee helposti heittämällä Oh hell yes.

Ja niin. Kai se olisi tuleva tavoite/koitoskin julkistettava: ajattelin yrittää olla marraskuun ilman herkkuja. Käytännössä siten, etten pidä ihan 100% tiukkaa linjaa jos joku tarjoaa, mutta tarkoitus olisi olla itse ostamatta mitään. Miksikö teen tai yritän tehdä näin? Jaa-a. En usko mihinkään kuuriluontoiseen poislukien lääkkeet, en herkkulakkoihin tai laihdutuskuureihin jne. Kai tämä ajatus muotoutui siitä, että jotain olisi ihan oikeasti taas tehtävä, ja loppuelämä ilman herkkuja tuntuu liian lohduttomalta ajatukselta. Tällä olisi alku ja loppu, vaikka niitä elämäntaparempassa pyrinkin välttämään.

Käytännössä taitaa olla kolme mahdollisuutta sille, miten tässä lopulta käy. Ehkä onnistun lakossani täydellisesti, ja kuukauden jälkeen ei tee mieli enää mitään makeaa, ja lakko jatkuu loppuelämän. Hahahahahahahahahaha, joo ei. Tai ehkä onnistun täydellisesti, ja kajoan herkkuihin vasta joulukuussa. Hmmm... Tai ehkä onnistun melko hyvin, syön muutaman kerran muiden tarjoamia hyvyyksiä mutta onnistun juoksemaan kauppojen karkkihyllyjen ohi laput silmillä. Joo. Tämän puolesta taidan äänestää, sillä en tahdo ottaa edes huomioon sitä mahdollisuutta, että lakkoni päättyy 2.11.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti