Iltaa. Muutoksenhalu on hauska juttu. Kun ei uskalla kajota kovinkaan moneen asiaan, se suuntautui tällä kertaa blogin ulkoasuun. Olisin tahtonut tästä valkoisemman, mutta se oli... no, valkoinen. Violetti on kiva väri. Pidätän oikeudet muutoksiin, sillä en tiedä, olenko 100% tyytyväinen tuotokseeni. Kello nykii kuitenkin jo sen verran, että olisi suotavaa suunnistaa isännän viereen. Piilevänä nörttinä ja entisenä kotisivufriikkinä tahtoo tuo homma aina lähteä lapasesta, eikä ymmärrä ajankulkua.
Ainiin. On kohtuullisen uskomatonta, millainen tunari minustakin ajoittain kuoriutuu. Teloin tänään jalkani, enkä suinkaan esimerkiksi kaatumalla portaissa tai potkaisemalla sitä pöydänjalkaan. Ehei. Pudotin leikkuulaudan metrin korkeudesta suoraan jalkapöydälleni. Muovisen leikkuulaudan. Ei sen luulisi edes sattuvan, mutta kun etäisyys oli oikea ja koipeni kohtasi ensimmäisenä sen reunan, niin kyllä siinä perkeleet lensivät. Kykenin menemään pumppiin sillä siellä ei tarvitse juurikaan askeltaa, mutta portaiden käveleminen ja ajoittain ihan vain pelkkä käveleminenkin saavat irvistelemään.
Kuinka ironista, että olin jo varannut huomiseksi lääkäriajan, joskin ihan muista syistä. Oikeasti, kuka kehtaa tunnustaa lääkärille, että on pahoinpidellyt itsensä leikkuulaudalla? Noo, kaipa siinä kilppariarvojen tarkistelun lomassa voin sivulauseessa tuosta tassusta mainita, etenkin jos kipeytyy vielä lisää. Mikäli päädyn sairauslomalle, tukehdun tähän omaan erinomaisuuteeni. Tai ainakin kehitän jonkun katu-uskottavan selityksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti