Kyllä. Olin eilen juuri niin lahjakas tuon koiven telomisessa, että saikuksihan se meni. Tänä aamuna herätessä olin jo innostua kun jalassa ei tuntunut kipua, mutta riemu repesi heti kun sain kengän jalkaan. AI. Otin suosiolla hissin alakertaan, mutta alaovelle päästäkseen on käveltävä muutama porras. AI S*****A.
Työni on jatkuvaa kävelyä vaativaa seisomatyötä, joten päivä meni nilkutellessa, ja vuoron lopussa toinen jalka tuntui väsähtäneen jatkuvasta varomisesta ja epätasaisesta painosta. Avasin suosiolla suuni päästyäni lekurille, joka tutki käpäläni ja totesi minun välttyneen murtumilta. Varpaiden heiluttelu kuitenkin sattui, joten setä paikallisti jonkinlaisen ruhjeen varpaita nostaviin jänteisiin. Arveli vaivan helpottavan parin päivän levolla, joten sain huililuvan huomiselle ja sunnuntaille. En kestä, jos ei mene ohi siihen mennessä.
Kilppariarvot olivat tasaantuneet edelliskerrasta, joten sama lääkitys jatkuu ja seuraava kontrolli vasta vuoden päästä, ellen tunne itseäni sairaaksi. Kaiken järjen mukaan painonpudotuksen tiellä on enää oma pää, joten seuraava etappi lienee fiksata se kuosiin. Rantakunnossahan ne hylkeetkin tietysti ovat, mutta josko ensi kesänä olisin vaikka hitusen virtaviivaisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti