Kaikki tiet vievät punaiseen

No niitä hiuksia. Eipä siihen paljon tarvittu - yksi vapaapäivä ja yksi yllytyshullu.

Ajalta ennen digikameroita minulla on hyvin vähän kuvia. Suurin osa on säilytyksessä jossain vanhempieni arkistoissa, joten esimerkiksi koulukuvia löysin huikeat kaksi.

Vuodelta 1992 ja 1997. Alle 10-vuotiaana hiustyyli oli se mikä vanhempia miellytti, 12-vuotiaana löysin oman tahdon ja leikkautin polkasta hartiamittaan kasvaneet hiukseni takaisin polkaksi. Koska koulukuvia ei tosiaan omista arkistoista löydy, seuraava otos on seiskaluokalta, jolloin kasvatin polkan ja etuhiukset pois.

Yläasteella en muista kajonneeni hiusteni mittaan, joten rippijuhlissa 1999 reuhka oli jo pitkä. Seuraavana vuonna aloitin lukion ja pätkäisin hiukset taas lähelle polkkamittaa, oikeanpuoleinen kuva on otettu jonkin verran kyseistä operaatiota ennen. Löysin kreppiraudan.

 

Lukion ensimmäiseltä vuodelta en löytänyt kuvaa, vasemmanpuoleinen on joko kakkoselta tai abivuodelta. Ylioppilasaikoihin painoin 63 kiloa ja olin mielestäni karmea läski. (Voi lapsirakas kun olisit tiennyt...)

 

2004 muutin kotoa ja päätin ensimmäistä kertaa haluta punaiset hiukset siitä huolimatta, että äiti varoitteli värin haalistuvan (haalistuihan se). 2005 säilyin punaisena ja annoin tasoittaa latvoja muutaman sentin.

 

2006 oltiin tummanruskeita raidoituksella. 2007 oltiin vielä tummempia. Taisin käydä tuona vuonna parikin kertaa kampaajalla, ja jollakin kerralla hiuksiini laitettiin punaiset sinettijatkeet. Älyttömän fiksua oli kuvata ne heti laittamisen jälkeen, eikä esim. silloin kun ne olivat sekoittuneet omien hiusteni kanssa.

 

2008 annoin periksi luottoparturin haaveelle vaalentaa kuontaloani. Samana vuonna vaihdoin paikkakuntaa ja pakon edessä myös parturia, enkä enää saanut joka käynnin yhteydessä tukkaani kiharalle. Jälkimmäinen kuva joskus 25-vuotispäivieni tienoilla 2009.

2010 löytämäni parturi muutti pois, joten annoin alaa opiskelleen työkaverini värjätä tukkani taas punaiseksi. 2011 muutin takaisin nykyiselle paikkakunnalle ja juoksin riemusta kiljuen takaisin luottoparturini syleilyyn. Samalla palasivat myös jokakertaiset kiharrukset.

Viimeinen kuva kesältä 2012, jolloin sain hiuksiini kuvassa huonosti erottuvan liukuvärjäyksen. Sen jälkeen olen käynyt parturin tuolissa kerran, mutta viimeisimmältä reissulta en näemmä muistanut ottaa todistusaineistoa. Seuraavaa tukkatohtoria suunnittelen marraskuulle, enkä malta odottaa.