Flunssan comeback?

Tässä lienee esimerkki viikosta, jollaista ei pitäisi vetää heti flunssan perään. En tuntenut itseäni millään tavalla sairaaksi ennen torstai-iltaa, jolloin alkoi kurkkukipu. Ja voi miten fantsua, että se jatkuu edelleen. Ei oireile koko aikaa, mutta tuntuu kuitenkin nielaistessa etenkin aamulla, ja lievänä paineen tunteena/hengenahdistuksena rintakehässä. Voipi olla, että huomiselle kaavailtu combat jää haaveeksi.

En millään viitsisi, haluaisi enkä jaksaisi olla vain paikallani, joten olen kutakuinkin aina ollut maailman huonoin flunssasta toipuja. Kun kurkkuun alkoi juilia silloin myöhään torstaina, muistin lukeneeni jostain, että kropalle pitäisi antaa aikaa huilata puolet sairastamisen kestosta. Käytännössä se olisi tarkoittanut vajaata viikkoa, itse taisin pitää pari-kolme kevyempää päivää ennen alkuviikon combatteja. No, kantapään kauttahan sitä on ennenkin opittu, joten yritän olla fiksumpi tällä kertaa. On vaan niin totaalisen hanurista olla näin raivostuttavan melkein-kipeä.

Viikon hyvä mieli -hetki tuli koettua muutama päivä sitten töissä. Miespuolinen työkaveri jutteli vahtimestarimme kanssa, kantoi mukanaan pussillista makkaraa ja totesi yrittävänsä nostaa painoaan kymmenisen kiloa. En malttanut olla tokaisematta, että minulta saa ne puuttuvat kymmenen kiloa, ihan ilmaiseksi ja ihan koska tahansa. Kaveri räjähti nauramaan, vahtimestari tuijotti hetken ja totesi sitten, että "no höh, tuosta jos kympin ottaa pois niin ei jää jälelle kun hiukset". Hymyilin typerästi ja totaalisen aiheesta avautumisen sijaan tyydyin kiittämään kohteliaisuudesta.

Mies totesi joskus aiemmin, että "jos siusta tulee kuuskytkilonen niin sie oot sillon niin pieni etten mie löydä sinnuu enää mistään", joten otan vapauden pienentää kymmenen kilon vuortani ennalta määrittelemättömään kokoon. Yritän samalla pyrkiä irti ryppyotsaisuudesta ja stressaamisesta, ja opetella enemmän kuuntelemaan, mitä asiaa tuolla kurkkukipuilevalla ruholla on. Ehkä vielä ajan mittaan opinkin.