Vaikka olen ollut jo muutaman vuoden isompi kuin silloin parikymppisenä, muistan yhä edelleen sen tunteen kun saattoi valita vaatekaupan rekistä rievun kuin rievun, ja se näytti hyvältä päällä. Erityisen karvaalta muisto tuntui eilen, kun sovitin yksiä jumalaisia Puman bikineitä, joiden nauha painui jonnekin selkäni uumeniin. Tällä hetkellä en erityisemmin rakasta mahareppuani tai hyllyviä reisiäni, mutta ai jööses että nuo lapojen alle ilmestyneet siivet ovat kyllä hirveät. Luulin niiden ensin johtuvan rintsikoista, mutta ehei! Siellä ne möllöttävät ilman liivejäkin ja näyttävät siltä, että olisi syytä pukea toisetkin rintsikat - yhdet eteen ja yhdet taakse.
No, ei tilanne nyt niin epätoivoinen ole, satun vain rakastamaan ylidramatisointia. Harmikseni luin että selkäläskeihinkään ei taida oikein olla täsmäliikettä (vrt. mahaläskit ja istumaannousut, ei paljon pelasta), mutta ilokseni luin myös, että usein ne sulavat painon pudotessa ensimmäisten ihrojen joukossa. Lisätään siis haavelistalle keveämmän ja terveemmän olemuksen kaveriksi sileä ja kaunis selkä.
P.S. Teretulemast jälleen uusi lukija!
Luen tätä lentokentällä ja aloin hihitteleen ääneen XD ilmiö on mulle tuttuakin tutumpi, nimi uusi :D
VastaaPoistaOli mullekin tuohon aikaan, sen takia sen otsikkoon nappasinkin :P Googlettelin muistaakseni tuolloin selkäläskien parannuskeinoja ja jossain törmäsin tähän ilmaisuun - olin pudota tuolilta :D
VastaaPoista