Smooth

Olen vetänyt maitojuomaan tehtyä kaurapuuroa aamupalaksi nyt useamman kuukauden. On toki joitakin aamuja kun olen syönyt muuta, mutta ellen ihan pieleen muista, viime perjantaihin mennessä olin aamupalaillut puurolla viisi viikkoa. Joka aamu. On joitakin ruokia joihin en kyllästy "ikinä", joko siksi että ne maistuvat huippuhyviltä tai siksi, että tiedän niiden tekevän minulle hyvää. Kaurapuuron maku ei ole paha, mutta pakko silti rankata se tuohon jälkimmäiseen kategoriaan.

As it turns out, viiden viikon yhtäjaksoisen kaurapuuroilu katkaisi kamelin selän. Lauantaiaamuna olisin voinut syödä mitä tahansa muuta paitsi kaurapuuroa, joten päädyin tekemään lämpimiä leipiä. Tein saman aamupalan myös sunnuntaina, mutta koska ylenpalttinen leivänpuputtaminen ei ole fiksua, päätin etsiä jonkun sellaisen aamupalan, joka pitää nälkää yhtä hyvin kuin puuro. Yhtä hyvin tarkoittaa tässä tapauksessa n. kolmea tuntia: aamuvuoro töissä alkaa klo 7.30, jolloin syön aamupalan hitusen ennen puoli seitsemää, ja ensimmäinen paussi osuu yhdeksän ja kymmenen väliin.

Mieheke hankki viime viikolla meille blenderin. Ajattelin, etten hyötyisi siitä juurikaan, sillä olen aina vihannut pirtelöitä. Siis kaikkia pirtelöitä. En juo edes ns. herkkupirtelöitä, en itsetehtyjä enkä mäkkäreistä tms. ostettuja. Ostin joku aika sitten kotiin proteiinijauhetta jonka sotkin veteen (leikkasi pahimman terän, maitoon tehtynä oksettavaa), mutta sekin oli juotava nenästä kiinni pitäen. Kokeilin kerran jotain Herbalifen tms. ateriankorvikepirtelöä, joka oli tulla heti samaa tietä takaisin.

Samaan kastiin olen aina mieltänyt smoothiet, joihin en ole suostunut koskemaan pitkällä tikullakaan. Niiden kanssa on ollut sama juttu kuin pirtelöiden - ei se maku vaan se koostumus, ugh. Sitäpaitsi se, että smoothie veisi jotenkin nälkää, on ollut minusta täysin käsittämätön väite.

Vaan koskapa olen vakaasti sitä mieltä että kaikkea on kokeiltava paitsi perheenjäseniään ja kansantanhuja, löysin itseni toissailtana väkertämästä ihkaensimmäistä smoothietani. Heitin blenderiin purkin rahkaa, tilkan maitoa, sokeroimatonta mehukeittoa, kolmen viljan leseitä, pensasmustikoita ja pakastevadelmia. Surrrr sanoi blenderi, ja tuijotin tuotostani epäluuloisena - se näytti ihan yhtä pahalta kuin olin kuvitellutkin. Mutta ei kun kissa pöydälle, härkää sarvista ja mössöä ääntä kohti. Ja kah! Sehän ei ollutkaan pahaa! Mites tässä nyt näin kävi? Mutta ei se varmaan sitä nälkää kyllä pidä.

Jaa ei vai. Vetelin tuon smoothieni joskus iltayhdeksän aikaan, enkä ollut kyetä liikkumaan täyden mahani kanssa. Tänä aamuna surruuttelin elämäni toisen smoothien joskus yhdeksän jälkeen, ja ensimmäiset nälänmerkit alkoivat ilmoitella itsestään puoli yhden tienoilla.

Miten virkistävää onkaan joskus olla väärässä.