Ensipuraisu

Terveisiä näin tuoreeltaan Fressi ABS30 -tunnilta, kotiuduin juuri. Ajattelin, että voisin jossain myöhemmässä vaiheessa kirjoittaa syväluotaavan analyysi-arvostelun kyseisestä tunnista, mutta kuoppasin idean heti alkuunsa. Huomisaamun tuntemuksia en voi ennustaa, mutta juuri nyt, tällä hetkellä, tuntuu kuin en olisi jumpassa käynytkään.

Miksi, oliko tunti sitten niin paska? Ei, ei ollut. Pyrin aina siihen etten hauku mitään tuntia täysin pystyyn vain sen takia etten itse viihtynyt, sillä harvemmin taitaa olla kyse ohjaajien ammattitaidottomuudesta tai muuten-vain-huonoudesta, vaan enemmänkin ihan omasta navasta (vrt. tanssitunti ei ole perseestä vain siksi, että jumpparilla ei ole rytmitajua). Tunti on aivan takuuvarmasti tehokas ja loistava, mutta tiettyjen ominaisuuksien puuttuminen syö itseltäni tehoja hurjasti.

Yksi näistä ominaisuuksista on tasapaino, tunnilla käytetään nimittäin dynair tasapainotyynyä (jos on ihan nevöhööd-kamaa, google on kaveri). Tunnilla tehdyt liikkeet olivat tehokkaita kuin mitkä, mutta minun aikani meni tuon tyynyn päällä venkoiluun. Tai oikeastaan siihen, kun yritin epätoivoisesti pysyä sen päällä, yrityksissäni erityisemmin onnistumatta. Parhaimman kuvan tilanteesta saa kun miettii, miltä tuntuu ja näyttää, kun yrittää saada jumppapalloa pysymään kartion mallisen objektin päällä. Not as easy as it sounds.

Toinen näistä minulta puuttuvista ominaisuuksista on kärsivällisyys. Tai onhan sitä, mutta se on suunnilleen samalla tasolla kuin kouluttamattomalla koiralla, jonka nenän päälle on asetettu siankorva. Kun en heti osaa, ja jos ei ihan ylenpalttisen törkeästi kiinnosta, en välttämättä jaksa opetella.

Nämä molemmat puutteet ruokkivat iänikuista mantraani siitä, että minä en vain pidä lihaskuntotunneista. Jos täytyy tanssia kuin heikkopäinen, I'm in. Nyrkkeillä ja potkia ilmaa, no problem. Lihaskuntotunnit, nääh. En tosin voi sanoa etten pidä esim. bodypump-tunneista kun en ole koskaan sellaisella ollut, mutten varsinaisesti ole kiinnostunut kokeilemaankaan. Jostain käsittämättömästä syystä saan kuitenkin hinattua ahterini salin puolelle, ja saan jopa haastettua itseni siellä. En siis dissaa lihaskuntoharjoittelua itsessään, enkä myöskään vastusta ryhmäliikuntatunteja. Näiden kahden yhdistäminen on vain jotenkin ei-minua.

Ja mihin tällä jorinalla pyritään? En oikeastaan tiedä itsekään. Jos paikkakunnallanne on Fressi ja satutte vielä olemaan jäseniä, menkää ihmeessä kokeilemaan itse, ei näitä minun hapatuksiani kannata ottaa vakavasti. Ja kuten sanottua, tunnin tehokkuutta en missään tapauksessa epäile, tehottomuus johtuu vain ja ainoastaan siitä, etten minä pysy sen saakelin vemputtimen päällä. Aika näyttää, lähdenkö joku kerta kokeilemaan uudelleen, sillä jopa minä tiedän, että kehitys tapahtuu harjoittelemalla. Ja onhan tuossa sekin hyvä puoli, että siinä vaiheessa kun oma kyvyttömyys alkaa toden teolla kasvattaa jormaa otsaan, tunti on jo ohi.