Taisteluväsymystä

Tervehdysvilkutukset parille uudelle lukijalle, teitähän on jo monta.

Liikunnallisesti hyvä viikko (6 h 45 min), eivätkä syömisetkään ihan perseelleen menneet. Viikonlopuksi tuli ostettua kotiin Gifflar-pussi ja pari Kismetiä, ja itsekoottujen hampurilaisten ja lehtipihvi+lohkoperunat -combon tilalla olisi tietysti voinut syödä jotain muutakin, mutta ei nyt aleta pingottaa. Torstaina saavutettu alin paino sitten viime kesän lämmittää edelleen mieltä, joten seuraavaan viikkoon on helppo lähteä toiveikkain mielin. Todennäköisesti vilkaisen aamulukemat vielä huomenna (ja päätän olla friikkaamatta siitä että olen varmasti hitusen 73:n paremmalla puolen), ja sen jälkeen voisi taas rajoittaa tuota vahtimista pariin kertaan viikossa. Tuo masiina kun ei taida olla trampoliini, vaikka sitä sellaisena tunnun välillä pitävänkin.

Mieli on ollut tänään vähän maassa tuohon parin postauksen takaiseen vaaleanpunaiseen elefanttiin liittyen, on vain niin paha mieli niin monella tasolla. Heitin tänään reissun kotikotimaisemiin ja siellähän tuo narkkariläheisenikin asuu, ja vaikka en häntä tällä kertaa tavannutkaan, päivä oli jotakuinkin väsyttävä. Päivän pelasti ihana miehekkeeni, joka oli aamulla ennen töihinlähtöään tehnyt ruuan valmiiksi jääkaappiin - oli aikaisemmin puhetta että aloitan ruuanlaiton kun pääsen reissultani kotiin, mutta totta puhuen mikään vähääkään aktiivisuutta vaatinut toiminta ei erityisemmin kiinnostanut. Itse en olisi osannut olla noin kaukonäköinen, joten arvostus ja kiitollisuus ovat huipussaan.

Pitäkää peukkuja että ensi viikosta tulee myös mielialan kannalta parempi. Pakkohan tämän joskus on muuttua paremmaksi, tavalla tai toisella.