Hengenahdistus tosiaan palasi viikonlopun jälkeen, ja on taas vaihtelun vuoksi hellittänyt hiukan. Tilalle on tullut jonkinlaista tukkoisuutta, mutta ei edelleenkään mitään kovin hälyttävää. Joka tapauksessa olen iloinen siitä, että mykoplasmatesti on nyt tehty - oli tulos sitten mikä tahansa. Sen verran on joutunut nöyrtymään tämän edessä, että suurten suunnitelmien teko ennakkoon on täytynyt laittaa jäihin. En tällä hetkellä juurikaan merkkaile kalenteriin suunniteltuja treenejä, vaan liikun jos olo antaa myöten tai ehdin. Loppuviikon treenaamattomuus johtuu osittain epämääräisen semikipeästä olosta ja osittain siitä, että terveemmän tuntuisina hetkinä on ollut muuta tekemistä.
Kieltäydyn silti masentumasta, sillä kuten lääkäri sanoi, näillä vaivoilla on yleensä ollut taipumus mennä ohi. En jaksa uskoa tämän kestävän lopun elämää, joten yritän malttaa mieleni ja olla hyppimättä seinille. Käsittääkseni salini ei ole menossa minnekään, vaan odottaa minua vanhalla paikallaan vastakin.
Suurin mieltä rauhoittava asia on kuitenkin ehdottomasti se, että Lempparin laatimat ohjeet tuntuvat toimivan - jotenkin olo on suorastaan kummallisen tyyni. En ole varma viitsinkö julkaista tarkkoja mittoja tai tuloksia blogin puolella (todennäköisesti kyllä, etenkin jos edelleen mennään vähillä treeneillä ja tekemisenpuute iskee), mutta vähän on silti pakko keulia: paino on pudonnut kolmessa viikossa 1,4 kg (2,4 kg pahimmista lukemista), ja samassa ajassa kropastani on hävinnyt johonkin 10,5 senttiä. Ei löytöpalkkiota - löytäjä saa pitää, tai ainakaan ei tarvitse palauttaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti