Eipä tuohon kovin paljon voi lisätä. Toisaalta alkaa pikkuhiljaa ihan todenteolla nyppiä, mutta toisaalta tähän on vain alistuttava, kun ei muutakaan voi. Antibiootit on aloitettu, joten josko ne onnistuisivat hyökkäämään pöpöjen kimppuun ja olo normalisoituisi mahdollisimman pian.
Kun liikkumaan ei ole päässyt, viikon loppupuolisko on mennyt Lempparin laatiman ruokavalion ja -rytmityksen opettelussa. Joitakin lipsumisia on mahtunut mukaan, mutta paino on joka tapauksessa kääntynyt -toivottavasti pysyvästi- laskuun.
Ensi viikolle ei ole tehtynä mitään suunnitelmia, sillä olo edellä on pakko mennä edelleen. Pitäkää peukkuja, että pääsisin edes kävelylenkille :)
Onpas mälsää :( Eihän se mitään mykoplasma-juttuja ole, kun noin kauan kestää? Toivottavasti toivut liikuntakuntoon taas pian! Jos positiivista koittaa etsiä, niin ehkä voi ajatella, että ole saanut nyt ainutlaatuisen mahdollisuuden satsata täysillä uuden ruokavalion opetteluun? :) Toki liikunta ja ruoka tukevat toisiaan sen verran vahvasti, että ei se välttämättä ihan niin yksioikoista ole, mutta silti - aina voi ainakin yrittää löytää jotain aurinkoa risukasasta :) Tsemppiä!
VastaaPoistaYhdellä työkaverilla on varma mykoplasma ja toisellakin mahdollisesti, eli kyllähän sekin on mielessä käynyt. Työterveyslekuri ei kuitenkaan kovin hanakkaasti tunnu määräävän verikokeisiin (mykoplasman voi todeta vaan jollain yhdella tietyllä testillä), mutta määräsi kuitenkin nämä antibiootit vähän mykoa silmällä pitäen.
VastaaPoistaEm. työkaveri on sairastanut monta kuukautta putkeen keuhkokuumeineen päivineen ja toinenkin kuulosti Darth Vaderilta, joten erikoista tässä omassa olossa on se, ettei se ole missään vaiheessa ollut erityisen huono. Ei ihmeemmin muita flunssan oireita, mutta kurkku silloin tällöin karhea ja rintakehässä paineen/hengästymisen tunnetta - ja tätä on siis jatkunut jo herra ties kuinka kauan.
Ajattelin itsekin, että vaikka nyt on tullut taas halukkuuteen nähden ihan liian pitkä tauko treenailusta, niin ainakin on se syömisen opettelu mihin voi keskittyä. Suurin osa tästä hommastahan tehdään joka tapauksessa keittiössä, joten ehkä juuri siistä syystä en koe paniikkia, vaikken voikaan liikkua normaalisti. Kiitos tsempeistä :)