Maanantaina bodycombattia, mukavaa niin kuin aina. Lihaskunto-osuus ainakin toistaiseksi melko hirveä; nykyisellä kunnolla ei skorpioni- tai kapeita ojentajapunnerruksia tehdä. Hoover sentään sujuu toinen koipi ylhäällä.
Tiistain tupla oli mukava. Spinningissä hikoilin kuin emäsika, mutta pilateksen aikana olo tasoittui kummasti. Hauskaa huomata, miten vaikeaa on keskittyä hengittämiseen.
Keskiviikkona rinta-selkä-olkapää-kv-päivä. Ei erityisiä onnistumisia, ei myöskään rimanalituksia. Perjantaina olin päättänyt pitää jalat-hauikset-ojentajat-kv-päivän, sillä viikonlopun työvuorot eivät ihmeemmin kannustaneet liikkumaan. Alunperin olin ajatellut survoa itseni mukaan perjantai-iltapäivän ruuhkaan, mutta työvuoron muututtua treeni piti tehdä aamulla. Pakotin itseni nousemaan sängystä seitsemältä, mikä ei varsinaisesti ollut päivän helpoin suoritus, mutta treenin jälkeen oli totutusti hyvä fiilis. Jalkaprässiä meni kolme täyttä sarjaa edelliskerran ennätyspainoilla, joten en voi valittaa. Mukavaa sekin, etten enää tarvitse tolkuttoman monta palautumispäivää, vaan kroppa alkaa sopeutua nykyiseen ohjelmaan.
Eilen aamulla vedin jälleen kerran meltdownin aiheesta vaa'an lukema. Miehekkeen tsemppauspuheenvuoron jälkeen päätin tehdä sen, mitä olen yrittänyt viimeisen vuoden: lopetan laihduttamisen. Voi tietysti miettiä olenko laihduttanut tähänkään asti, mutta ei nyt mennä siihen. Jostain syystä joku pitää kynsin hampain kiinni nykyisistä kiloista, ja alan uskoa, että kropan sijaan pahanteossa onkin korvienväli. Jatkan arjen fiksuja ja fiksuhkoja valintoja, liikun kuten tähänkin asti. Sen sijaan kieltäydyn miettimästä jatkuvalla syötöllä ja monta kertaa päivässä huonoja puoliani. Vaa'alle haistatan homeisen perseen.
Torstaina olisi se kauan kaihottu ja kammottu kehonkoostumusmittaus. Todennäköisesti palailen aiheeseen jossakin muodossa; joko kertomaan neutraalisti numeroita, hehkuttamaan viittäkymmentä kartuttamaani lihaskiloa tai raivoamaan sen takia, kun en "ikinä tee mitään oikein". Stay tuned.
Kyllä väitän, että monet yhtyy A:n tsemppauspuheisiin. Toki ihmisen pitää olla melkolailla balanssissa ittensä kanssa, jotta voi ns. hyvin. Mutta näin ulkopuolisena silmäparina voin kyl lohduttaa vilpittömästi, että siulla ei todellisuudessa ole ulkomuotosi kanssa hädän päivää. Terveennäkönen ja itsestään huolta pitävä nainen. :) Tiedän, että nää puheet ei sitä vaa'an lukemaa pudota grammaakaan, mut jos sais siut ees hetkeks uskomaan, että kaikki ei ole siitä kiinni, mitä se helvetinkone millonkin sattuu näyttämään :)
VastaaPoistaKiitos murunen <3 Sehän tässä onkin rasittavinta, että se on niin päivästä kiinni miltä tuntuu ja näyttää. Toisaalta on niitä päiviä kun kaikki on hyvin ja peilikuva jopa miellyttää, sitten taas niitä helvetinkoneeseen tuijottelupäiviä. Surullisinta on se, että jälkimmäisinä ei auta edes se, että järjellä tietää asioiden olevan paljon paremmin. Kai sitä jonkinlaisella kaiholla muistelee niitä aikoja kun paino alkoi vitosella, vaikka sen aikaisista kuvista tuijottaa takaisin erehdyttävästi vaateripustinta muistuttava otus. Ihmismieli on kumma.
PoistaJoka tapauksessa, pääkoppa lienee se minkä kanssa on nyt eniten tekemistä. Ja täytyy toivoa, että siellä kehonkoostumusmittauksen tuloksissa on jotain toivottua; halu kasvattaa voimia ja kuntoa on kuitenkin kova, joten jos siinä suhteessa mennään oikeaan suuntaan niin muulla ei pitäisi olla merkitystä.