No bananas

Minä ja banaanit emme ole olleet kavereita yli viiteentoista vuoteen. Söin kersana itseni ulos kyseisestä hedelmästä niin tehokkaasti, että pelkkä ajatuskin syömisestä on saanut kakomaan. En pidä mausta, en tuoksusta enkä varsinkaan koostumuksesta. Olen kyllä yrittänyt muutamaan otteeseen, mutta inhottaa, kun se tahmea mössö jää pyörimään suuhun.

Ajattelin kuitenkin yrittää uudestaan, taas kerran. En kykene pakottamaan itseäni syömään banaania banaanina, joten päätin piilottaa sen.

Siellä se lymyilee...

Siispä paloittelin yhden banaanin blenderiin, seuranaan rahkaa, mehukeittoa, maitoa, pellavansiemenrouhetta, moniviljaleseitä sekä pakastemustikoita ja -mansikoita. Olen tehnyt kyseistä smoothieta ennenkin pari nektariinia banaanin tilalla, ja koska nektariinit eivät maistu mustikoiden alta, olin toiveikas.

Ei näytä enää niin pahalta.

Avasin kannen (nahkahanskoilla, saan sen aina jotenkin jumiin), ja mössö tuoksui... banaanilta. Mutta ei kun ääntä kohti, ja mössö maistui... banaanilta. Mikä pettymys! Kuvittelin mustikoiden olevan niin tujua tavaraa, ettei mikään muu maistu sieltä alta. Mutta nähtävästi banaani on itsekäs, voimakastahtoinen domina.

Join kuin joinkin koko ämpärillisen smoothieta, ja jos ei oteta huomioon sitä että se maistui banaanilta, homma oli ihan ok. En erityisesti nauttinut mausta, mutta ei kai se ihan kaameaakaan ollut. Ilmeisesti maku ei ole se pahin kynnyskysymys, vaan se miltä pelkkä banaani tuntuu suussa. Mutta mitähän tuonne pitäisi tunkea sekaan, että se maistuisi joltain muulta? Lisää mustikoita? Tärpättiä?