Sivut

torstai 25. huhtikuuta 2013

Evvk

Siltä varalta, että joku kuvittelee viime postauksen perusteella kaiken olevan aina ihkupihkua, korjataan käsityksiä vähän. Minulla on suhteellisen harvoin päiviä, jolloin liikkuminen ei ihan oikeasti voisi vähempää kiinnostaa, mutta tänään oli sellainen. Olen nukkunut pari yötä hitusen huonosti, tein täyden päivän töitä semikiireessä ja olin kotiin päästyäni niin rätti, etten ollut kestää hereillä. En kuitenkaan perunut varaamaani bodyjamia (en ehtinyt), sillä ajattelin, että yleensä siitä tulee aina hyvä fiilis, vaikka kuinka väsyttäisi aluksi. Enkä oikein muutenkaan osannut tulkita oloani tai ollut varma, onko kyse fyysisestä väsymyksestä vai ihan puhtaasta lorvikatarrista, sillä eilen ja toissapäivänä pidin lepopäivät. Tunnille siis.

Virhe. Tai no en tiedä, ei kai liikkuminen ikinä varsinainen virhe ole. En voi hyvällä omatunnolla väittää, että olisi ollut parempi olla lähtemättä, mutta jotenkaan se ei vain nyt sujunut yhtään. Mietin tunnin jälkeen, että milloin ja miten ihmeessä superfantastisesta tuli vain ihankiva, ehkä jopa hieman valju. Nähtävästi yhdistämällä tuoreen ohjelman osasia (joita en vielä osaa) edellisen ohjelman niihin osioihin, joista en erityisesti syttynyt alun alkaenkaan. Luonto ei anna periksi lähteä tunnilta pois kesken kaiken ellei ole todella hyvää syytä (esim. huono olo), mutta pakko tunnustaa, että tällä kertaa en voi väittää nauttineeni tunnista, enkä liene aiemmin tuntenut itseäni yhtä epäkiinnostuneeksi. Vika ei ollut ohjaajan eikä lajin, mutta jostain syystä se jokin tuntui hävinneen johonkin. Muistan jossain vaiheessa tuntia miettineeni, että miksen vain mennyt combatiin.

No mutta, onpahan nähty muutama sneak peak uudesta ohjelmasta, joiden perusteella en tunne suurtakaan tarvetta mennä tunneille ko. ohjelman aikana. Koskaan en sano en koskaan, mutta jos joinakin päivinä on valittava combatin ja jamin välillä, ei tule olemaan kovin vaikeaa. Toisaalta olisi varmaan reilua antaa ohjelmalle toinen mahdollisuus hieman paremmilla energioilla.

Apaattisesta treenipäivästä huolimatta olen huippumehuissani siitä, että sain eilen tilattua itselleni karkinväriset lenkkarit. Palaan astialle jahka saan kaunokaiset hyppysiini.   

2 kommenttia:

  1. Tiedän niin tuon tunteen, kun on väkisin raahautunut jollekin tunnille ajatuksella "no ei varmasti jälkikäteen harmita, että tuli lähdettyä" ja sitten on jälkikäteen harmittanut vaan kahta kauheammin, kun koko tunnin ajankin harmitti. Mutta onneksi on olemassa combatteja, kuntonyrkkeilyitä sun muita juttuja, jotka ei petä melkein koskaan :) Ps. Odotan innolla juttuasi karkinvärisistä kaunokaisista! Mikään mikä viittaa karkkiin ei voi mennä pieleen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on tosiaan nuo luottotunnit, ja onneksi näitä screw you world -päiviä on melko harvoin ;) Tänäänkin sain käytyä spinnissä, ja oli jo huomattavasti kivempaa kuin eilen.

      En itsekään malttaisi odottaa karkkilenkkareita, mutta ikävä kyllä valmistus ja toimitus kestää nelisen viikkoa :D Juttu on siis tulossa joskus toukokuun lopulla, jos kaikki menee suunnitellusti :)

      Poista