Eivät menneet joulunpyhät ihan niin kuin oli suunniteltu. Ajatuksena oli siis ajaa aatonaattona miehekkeen vanhempien luokse, joulupäivänä kurvata kotiin hetkeksi kissaa moikkaamaan ja jatkaa sitten matkaa omien vanhempieni luo, josta tänään olisimme tulleet alkuperäisten suunnitelmien mukaan pois. Molemmat syntymäperheet siis asuvat vajaan parinsadan kilometrin päässä täältä, luonnollisesti eri suunnilla jotta kahden perheen tapaaminen kolmessa päivässä olisi mahdollisimman rasittavaa.
Anyhow, joulunvietto keskeytyi, tai ainakin muutti muotoaan, eilen. Mies valitteli vatsaansa jo aattona, ja oireet pahenivat eilisen aikana sensuuntaisiksi, että soitin vanhemmilleni peruakseni reissun. Oli siinä mielessä ihan hyvä veto, että oma mahani alkoi temppuilla iltaa kohti, ja tänäänkin vielä kuvottaa.
Eli mikäs siinä, joulu mahapöpöjen kiusaamana. Mutta jos haetaan hopeareunuksia, niin eipähän tullut kerättyä joulukiloja, ja jouluruokaövereitäkään en päässyt vetämään. Sinänsä sääli, että lupaavan aattoillan perusteella tämä olisi ollut ensimmäinen joulu, kun olisin osannut ja halunnut syödä kohtuudella. Vaan eipähän pääse kyllästymään jouluruokiin, kun vaihtaa ne italianpadan kautta mustikkakeittoon ja jaffaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti