Prässienkat ja ihmismäisiä vaatteita

Olen näköjään taas vaihteeksi jumahtanut pelkkiin sunnuntaipostauksiin. Ärsyttää kyllä itseänikin, mutta pidätän oikeuden olla ärsyttävä ja huono bloggari niin kauan, että pääsen kunnolla mukaan uuteen elämänrytmiini.

Kolme ensimmäistä päivää uudessa työpaikassa takana. Vietän ihan totaalista kuherruskuukautta tämän homman kanssa, sillä tunnen itseni suorastaan ärsyttävän iloiseksi ja energiseksi. Pääsen tosiaan joka päivä töistä neljältä (paitsi huomenna ja tiistaina viideltä), aurinko on paistanut koko viikon ja bambit soittaneet balalaikkaa. Ennen odotin vapaapäiviä, jotta saisin maata kotona tekemättä mitään. Nyt odotan niitä, jotta saisin tehdä kaikkea kivaa. Vapaapäivien määrä ei ole muuttunut miksikään, mutta ilmeisesti niiden sijoittumisella viikkoon on kuin onkin merkitystä. Tai sitten entinen työni oli kuormittavampaa kuin tajusinkaan, tiedä häntä.

Joka tapauksessa, viikko oli hyvä. Oikeastaan arkeni alkoi uuden työn myötä vasta keskiviikkona, joten alkuviikko meni erityisfiiliksissä. Maanantaina Fressillä oli käytössä ns. sunnuntailukujärjestys koska pääsiäinen, joten pääsinkin heti viikon alkajaisiksi balanceen. Tiistaina kävin tekemässä toistaiseksi viimeisen arkiaamutreenini. Keskiviikon combat meni ihan jees -kategoriaan, mutta oli kuitenkin sen verran nahkeaa, että pidin torstaina lepopäivän.

Lepopäivistä tulikin mieleen, että joudun nähtävästi uudistuneen arkeni myötä kiinnittämään entistä enemmän huomiota siihen, että ne levot tulevat myös pidettyä. Nyt kun arki-iltojen jumppatunneille ei ole enää esteitä ja viikonloppuinakin ehtii vaikka mitä, tuntuu, että mahdollisuuksia on rajattomasti. Välillä joutuukin muistuttamaan itseään notta hei, olet nyt poukkoillut kuusi päivää putkeen, olisikohan aihetta vetää vähän henkeä.

Perjantaina kävin piiiiiitkästä aikaa salilla alkuillasta. Jännitin vähän ennakkoon energiatasoni ja salin ruuhkien puolesta - molemmissa tapauksissa ihan turhaan. En tarvinnut edes lämmintä ruokaa ennen salia, vaan imaisin ruisleivän ja singahdin puntille lähes suoraan töistä. Ja ilmeisesti perjantai-ilta ei ole treeniajoista se suosituin, sillä sain olla suurimman osan ajasta melko rauhassa. Perjantai oli vallan hyvä päivä myös tästä syystä:

Siniset ovat 20 kilon limppuja, keltaiset 15 kg. Lisäksi molemmilla puolilla on piilossa vihreät 10 kg levyt. Pitkällä matikalla laskettuna siinä on 170 kiloa, jolla meni 10 toistoa ja joka on ennätykseni. Olisin voinut halata lähettyvillä olleita salikissoja elleivät olisi olleet niin tympeän näköisiä, enkä välittänyt edes siitä, miten ääliöltä tuntuu kuvata suoritustaan. En ehkä silti ota tavaksi.

Eilen säntäilin yli viisi tuntia pitkin vaatekauppoja, sillä tajusin monen vuoden "ketju määrää miltä näytät" -vaiheen jälkeen, ettei minulla ole normaalien ihmisten vaatteita ollenkaan. Tai no muutama trikoopaita joo, mutta halusin silti töihin jotain sellaista, mikä ei näytä hätäratkaisulta. Tuntien tuskanhikisen taistelun tuloksena löysin kolme yläosaa ja yhdet farkut, taisto jatkuu seuraavan palkkapäivän jälkeen. Ja jos joku sanoo että shoppailu on kevyttä ajanvietettä eikä mitään kestävyysurheilua, nirhaan hänet henkilökohtaisesti.

Viikko oli mukava lopettaa tunnin kävelylenkkiin ja toiseen (!!) bodybalanceen. Life tastes good :)