Jalat ovat liian koukussa ja kädet liian kaukana, mutta aika hyvä alku. Ei täydellistä, muttei täysin toivotontakaan.
Silta on yhtenä vaihtoehtona mukana bodybalancen nykyisessä ohjelmassa, mutta tunnilla en ole liikettä uskaltanut edes yrittää. Pelko päälleen putoamisesta oli tänäänkin kova, mutta harjoittelin ensin tyynyn kanssa, ja sitten ilman.
Kun ensimmäistä kertaa tajusin onnistuneeni nostamaan itseni käsien ja jalkojen varaan, fiilis oli suorastaan elämääsyleilevä: jumaliste, en ole kyennyt tähän viiteentoista vuoteen! En valehtele yhtään kun sanon, että edellinen kerta todellakin oli yläasteella.
Jatkakaamme harjoituksia riemusta kiljuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti