No huhhuh

Hyvää sunnuntaita! Ja pahoittelut samaan hengenvetoon (jälleen) viikoksi venähtäneestä postaustauosta. On vain ollut sanalla sanoen häkellyttävä viikko, eikä sitä voi oikein muuten kuin otsikon toteamuksella kuvailla.

Tälle viikolle mahtui siis sekä viimeinen työpäivä nyt jo entisessä työpaikassani, sekä allekirjoittaneen 30-vuotissynttärit. Minähän en tunnetusti ole mikään bilehile partygirl, mutta ajattelin, että jos sitä kerran kymmenessä vuodessa ns. laittaisi isolleen. Vuokrasin synttäreitä varten paikallisen invalidiliiton mökin/päärakennuksen, kutsuin parikymmentä vierasta joista paikalle pääsi 13 ja buukkasin lahjakkaan nuoren miehen säestäjineen esiintymään. Artisti oli vieraille kahta henkilöä lukuunottamatta yllätys (olihan se ihihihihi-innostus joillekin purettava etten räjähtänyt), ja mieleinen yllätys olikin. Pilleet olivat hyvin minun näköiseni, kaikin puolin onnistuneet ja ihkupihkut.

Pilleet olivat tosin synttäreiden lisäksi myös läksiäiset, sillä noin puolet vieraista oli ex-työkavereita. Olen torstaista asti odottanut sitä, että en mene sinne (töihin) enää koskaan iskisi tajuntaan. Tänä aamuna se sitten iski, tyhjyys. Pieni pala tuntui kurkussa, joten pomppasin sängystä kuin aropupu ja naamioin hämmennykseni kämpän puunaamiseen. Hyvin toimi, ja tasapainoinen olo palasi muutamassa tunnissa.

Viikon urhistelut näkyvät tuttuun tapaan yllä. Oli käsittääkseni ihan hyvä viikko niitäkin ajatellen, mutta jotenkin ajatukset ovat nyt jossain muualla kuin lihaksissa. Kävin pitkästä aikaa spinningissä, lenkkeilin kauniissa kevätsäässä penikat kipeiksi ja liikuttelin jalkaprässissä taas pitkästä aikaa 150 kiloa. Kokeilin myös penaa, ja rintalihakset kiljuvat edelleen jotta mitä jäbä duunaa - olisi ilmeisesti syytä lähestyä penkkiä hitusen useamminkin.

Ensi viikosta alkaen pitäisi alkaa opetella uutta elämänrytmiä, ja ennen kaikkea ymmärtää ajaa keskiviikkona sinne uuteen työpaikkaan vanhan sijasta. On se jännää.

Se täytti 30 ja pisti päälle muutakin kun trikoot.