Lomille loikkien

Poikkeuksellisesti hyvää lauantai-iltaa, muruset! Viikon yhteenveto onkin jo tässä ja nyt, sillä ulkoistan itseni huomenna kolmeksi päiväksi pois blogin ja treenien äärestä. Päivä Tukholmassa -risteily odottaa venytä vatsalaukkusi kolminkertaiseksi -aktiviteetteineen.

Maanantaina oli perinteisesti combattia, enkä voi sanoa olleeni millään muotoa parhaimmillani. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tuli taas valvoskeltua vatsakipujen takia, mutta tällä kertaa en säikähtänyt sillä siinä samalla selvisi syy sekä tälle että edelliselle kipuilukerralle: valkosipulisipsit. Söin samoja sipsejä ennen molempia helvetillisiä vatsanväänteitä, joten yhteinen tekijä löytyi ja tiedän, mitä välttää jatkossa. Yövalvomisen tuoman väsymyksen olisi vielä selättänyt, mutta lisäksi maanantaille sattui combattia ajatellen ns. epäsuotuisa työvuoro. Töitä oli siis klo 11-17, mikä tarkoittaa päivän aikana kahta 12 minuutin taukoa nopeasti syötävine eväineen. Combat alkoi 17.40, joten menin sinne syömättä lämmintä ruokaa koko päivänä, ja kuten edellisenkin kerran, se kostautui. Ennen tuntia syödyistä eväistä huolimatta vatsaa alkoi nipistellä, ja lopputunnista oli pakko himmailla ja jättää puolet hypyistä väliin, kun ei vaan kyennyt. Mitä tästä opimme? Tästä eteenpäin combattiin ainoastaan asiallisesti tankattuna.

Tiistaina kävin hierojalla, ja ai herrajjumala että se on vaan pala taivasta joka ikinen kerta. Olen totaalisen koukuttunut pohje- ja takareisihierontaan niiden kamaluudesta huolimatta, ja ilokseni kipukynnykseni tuon suhteen tuntuu nousseen ainakin vähän - pystyn jopa juttelemaan hierojan kanssa tämän painellessa peukalollaan juntturoivia ulkosyrjiä. Ja ainakin omasta mielestäni pysyn nätisti paikoillani, vaikka ihan pienesti tekisikin mieli luikerrella alta pois.

Yleisesti ottaen viikosta muotoutui melko aerobinen, sillä olen hierojan kehotuksesta jättänyt punttivapaat päivät hieronnan molemmin puolin (ja torstaina halusin väkisin balanceen). Perjantaipuntti taas jäi välistä tämän aamun takia, kun tiedossa oli uutta sovellettavaa saliohjelmaa Lempparin rääkättävänä. Viisas päätös oli se, sillä kroppa tuntuu kokolailla voimattomalta jo nyt.

Ensi viikolle ei ole varattu yhtään jumppaa tai merkattu yhtään treeniä kalenteriin, ja ajattelinkin mennä loman kunniaksi ihan mutu-tuntuman pohjalta. Sporttilomia on pidetty ennenkin, mutta nyt taitaa pääpaino olla läheisten kanssa laatu-aikailulla - enkä millään jaksa uskoa kuolevani siihen, jos jollakin viikolla poukkoilut jäävät vaikka pariin kertaan.

Loppuun vielä torstain riemastus:

Turnausväsymys ja kyllästyminen ovat tiessään, ja -5 kilon (puoli)välitavoitteeseen on matkaa enää 700 grammaa. Ensi viikolla sitä ei saavuteta sillä tunnen oman risteilykäyttäytymiseni, mutta ehkä jo sitä seuraavalla?