Hyvät tai huonot asiat, kerrottuna tai kuultuna. Tv-sarjat, elokuvat, musiikki. You name it.
Ei tule heti mieleen suloisempaa näkyä kuin yli 80-vuotias pariskunta, joka kulkee käsikädessä.
Minulla on kunnia olla 14-vuotiaan maatiaiskissan palvelija.
HIMYM on parasta ikinä. Barney on parasta ikinä.
Todella, todella raivostuttava vaiva. Punastun milloin tahansa ja minkä takia tahansa, myös silloin, kun en tunne itseäni noloksi. Asiaa "auttaa" huikein määrin asian kommentointi.
En. Narkkiläheisen elämän seuraaminen on opettanut sekä ymmärrystä että entistä kovempaa ehdottomuutta. Työterveyshoitaja vihjaisi ystävällisesti, että voin tarvittaessa hakea unilääkereseptin mikäli koen sen tarpeelliseksi (toistaiseksi olen nukkunut hyvin). Tulee tapahtumaan ns. kuolleen ruumiini yli.
Teen joskus nirsoudesta jopa taidetta. Taitaisi olla helpompaa listata asiat joita syön, kuin asiat joita en syö.
Miehekkeeni on tällä hetkellä läheisin ihminen minulle, ja olimme ystäviä jo ennen seurustelua.
Toivottavasti miehekkeeni on miehekkeeni vielä tämänkin paljastuksen jälkeen :D En ole siis suunnitellut koko päivää, mutta miettinyt joitakin yksityiskohtia. Lievää kuumetta havaittavissa, tunnustan.
Sen on oltava New York Super Fudge Chunkia, ja sitä on syötävä puoli litraa kerralla.
Kukapa ei. Tämä on tapahtunut riittävän monta kertaa ja sellaisten ihmisten toimesta, joiden ansiosta todella arvostan sitä, mitä minulla tällä hetkellä on. Lässynlässyn.
Rakastan asua miehekkeeni kanssa, mutta jos syystä x jään yksin kotiin, en koe sitä katastrofina. En välttämättä tarvitse seuraa tai ohjelmaa.
Lässytän kaikille sellaisille koirille, joiden omistajan uskon sen ymmärtävän. Koirakuume on valtava, mutta epäilen 14-vuotiaan suurruhtinattareni suhtautuvan asiaan toisin.
Usein, vieläpä. En puhu itselleni moi Anni -tyyliin, vaan mietin asioita ääneen. Jos miun pitää olla siellä ja täällä yheksältä, niin miun on herättävä puol kasi, joooo.
Tässä ei ole kyse rakastetusta vaan entisestä ystävästä, mutta rakkauttahan se ystävyyskin on. Yleensä en ole pitkävihainen ja uskon kaunan nakertavan lähinnä sen kantajaa, mutta tiettyjä asioita en vaan mitenkään kykene antamaan anteeksi. Harva pääsee halveksittujen listalleni.
Soitin 11 vuotta viulua, ja jokaikinen matinea-päivä oli yhtä helvettiä alusta loppuun. Vihasin myös kaikkea esiintymistä koulussa. Sen sijaan kaveriporukalla Singstarin hoilottaminen ei ole juttu eikä mikään, enkä myöskään hämäänny töissä, kun asiakasparvi tuijottaa palvellessani yhtä.
Mitäpä tähän lisäisi. Erosta on 19 vuotta, isälläni on "uusi", ihana vaimo joka on minulle varaäiti. Vanhempani eivät koskaan riidelleet minun tai veljeni kuullen, joten järkytyksestä toivuttuani olen ollut jo vuosia sitä mieltä, että näin on kaikille parempi.
Saan jotakuinkin onnistuneita kuvia aikaiseksi, kun otan ne itse käsivaralla ja ollessani yksin. Kaikki muut otokset ovat aivan järjettömän kamalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti