Hyvää sunnuntaita! Kun viikko sitten peräänkuulutin parempaa viikkoa, sain mitä tilasin. Ilmeisesti kerran kahdessa kuussa esiintyvä ultimaattinen ällötysketutus oli vain tässä kuussa etuajassa, ja kulunut viikko on sujunut yllättävän harmonisesti. Ellei oteta lukuun alkuviikon lähes kaksi päivää kestänyttä päänsärkyä, joka on aina yhtä inhottavaa. Tuo särky on pääsyy siihen miksi vedän pillereitä pari listaa putkeen - kieltäydyn kärsimästä noin rasittavasta jomotuksesta yhtään sen useammin kuin on pakko. Pillerimerkkiäkään en aio vaihtaa, sillä olen syönyt samoja 11 vuotta, eikä kiinnosta tutustua muiden merkkien mahdollisiin sivuoireisiin. No, nyt mennään taas pari kuukautta vähemmillä päänsäryillä, which is nice.
Mitäpäs tästä viikosta muuta osaisi sanoa? Tulipa kokeiltua sitäkin, kuolenko kahteen perättäiseen combat-päivään - en kuollut. Tiistaina saimme muutaman biisin maistiaisia uudesta ohjelmasta, ja kieltämättä oli vähän hakemista. Mutta siitähän se taas lähtee, kun liikkeet ja biisit tulevat tutummiksi.
Keskiviikosta mainitsemisen arvoista lienee tuo 15 minuutin "salitreeni", käytännössä kolme sarjaa vatsoja, hauiksia ja ojentajia tunnin kuntopyöräilyn päälle. Tänään kävin tekemässä ylä- ja keskikroppaa, vähän pitkin hampain, mutta kävin kuitenkin. En tiedä missä mättää, mutta jostain syystä salitreeni tuntuu taas vaihteeksi epäkiinnostavalta. Ehkä sen takia innostuin ajatuksesta, että voisin ehkä sittenkin antaa bodypumpille mahdollisuuden. Olen jo varannut tunnin perjantaille, joten pumppineitsyys menee silloin ellen jänistä ennen sitä.
Paino oli hilannut itsensä 71,9 kiloon, ja tuntuu niiiin hyvältä. Siitä huolimatta, että tuo lukema on vain parisataa grammaa vähemmän kuin aiemmat alimmat lukemani. Uskomaton psykologinen vaikutus tuolla ykkösellä; vaikken pääsekään seitsemäänkymppiin Kreetan-reissuun mennessä, uskon taas että ylipäätään pääsen siihen seitsemäänkymppiin. Siinä vaiheessa kun painoni alkaa kutosella, on uuden voitontanssin paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti