Sivut

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kolmannen viikon lisäykset

Iltaa ihanaiset! Ajattelin ensin liittää tähän perinteisen viikon liikuntapäiväkirjan, mutta koska screenshotin nappaaminen heiasta on tällä hetkellä jotenkin ihan hirvittävän ponnistuksen takana, mennään ilman.

Päivät 15-21 sujuivat ihan kohtalaisen mallikkaasti. Uudet ohjeet tulivat totutusti taas heti maanantaina, ja tällä viikolla ruokavalioon lisättiin joitakin juttuja. Hiilarilisäykset olivat ihan tervetulleita (treenipäivän yhdellä aterialla normisapuskoiden lisäksi hiilarilisä), sillä jotenkin tuo painojen nostelu sun muu venkoilu tuntui parilla ensimmäisellä viikolla vähän tahmealta. Tällä viikolla sainkin sitten käytyä kahdesti salilla, kahdesti lenkillä ja kerran bodycombatissa. Kävelylenkkipäiviin hiilareita ei tarvitse/ole suotavaa lisätä, mutta salitreeneillä ja kovemmilla aerobisilla ne saa lunastettua itselleen. Works for me.

Treenit sujuivat ihan kohtalaisen hyvin, vaikka salipuolella vaivaa ehkä jonkinlainen kyllästyminen. Täytynee katsoa, olisiko ohjelmia aihetta päivittää - mielenkiinnon totaaliseen romahtamiseen ei nyt oikein olisi varaa. Bodycombat tuntui kolmen kuukauden tauon jälkeen sekä taivaalta että helvetiltä maan päällä yhtä aikaa - olin innoissani kuin lehmä kesälaitumella, mutta olihan se melkoisen kovatempoista ja rankkaa. Penikat eivät olleet tunnin aikana millänsäkään, mutta seuraavana päivänä pieniä tuntemuksia taas ilmaantui. Lienee syytä edetä tunnustellen.

Viikon piristys oli ehdottomasti kananmunien lisääminen ruokavalioon. En ollut kuitenkaan täysin varautunut siihen, millaisen määrän niitä saa/joutuu syömään. Vai mitä sanotte tästä:

 Eikös laihduttajan pitäisi olla aina nälässä, eikä vetää Utahin kokoisia annoksia?

Aivan jäätävä kasa tavaraa, oli tuossa melkoinen pupeltaminen. Onneksi munat ovat hyviä, joten sen suhteen ei paniikkia. Mutta olihan tuolle pakko semihuutonauraa.

Niin, ja olihan tällä viikolla lupa siihen herkkuhetkeenkin. FB-ryhmässä tuntui suurin osa vetävän ruokavalioon sopivaa linjaa, itse vetäisin eilen huiviin puolikkaan suklaalevyn, ja kohta aion syödä sen toisen puolen. Ja se, mikä tästä tekee erityistä on se, että en ole edes pahoillani. Oikeasti. En tunne minkään valtakunnan huonoa omatuntoa enkä tarvetta ruoskia itseäni, ja se jos mikä on mukavaa vaihtelua. Samoin se, että perjantaina salin peilistä ei katsonutkaan takaisin se tuttu pullero joka siellä on ennen ollut, vaan ihan nätti ja vahva nainen. Fyysinen muutos ei ole tähän päivään mennessä pudonneista kiloista huolimatta mikään aivan järjetön, joten taitaa suurin päivitys olla tapahtunut korvien välissä.

Niitä pudonneita kiloja on nyt tähän mennessä 3,8. Tahti on selkeästi hidastunut, mutta ottaen huomioon salitreenit, lisähiilarit ja suklaat, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti