Päivät 8-14. Toinen viikko alkuvalmennusta takana, ja olo alkaa olla lähellä näinhän mie olen syönyt aina. Olo on suorastaan hämmästyttävän keveä; ei ahdista, purista eikä ketuta. Saa syödä sellaista mikä on omasta mielestä hyvää, mikä tuntuu raejuusto- ja soijalesitiinivihaajasta suoranaiselta luksukselta. Mistään syödystä ei tule huono omatunto, kroppa kehrää ja hyvä ettei pituuttakin ole tullut lisää, kun on niin hyvä fiilis omasta tekemisestä.
Vaalean leivän ja pastan seireenimäinen huutelu on himppasen verran hiljentynyt, mutta jotta kaikki ei olisi pelkkää ruusuilla joraamista, maanantaina pystyin ajattelemaan ainoastaan Fazerin uusia tummasuklaalevyjä. Jossain kohtaa viikkoa bongasin Instagramista Maraboun uutuuden (Marabou + Tuc-suolakeksit, taatusti a match made in heaven), ja loppuviikolla tuo kuva pyöri mielessä suht tiuhaan.
Tein jopa pari harkittua ohilyöntiä. Perjantaista lauantaihin olimme Keski-Suomessa äippäni luona, jonne lähdettiin periaatteella syödään mitä on tarjolla. Iltapala koostui rakettispagetista ja jauhelihakastikkeesta - oli hyvää, mutta vatsa veti annoksesta ihan hitonmoiset kilarit. Nopeasti sitä näköjään tottuu uuteen ja parempaan. Lauantain aamupalalla imaistu riisipiirakka ja ruisleipä + mummilassa syöty peruna possunlihakastikkeella saivat aikaan himppasen tukkoisen olon, mutta maistuivat kyllä hyvältä. Pakko saada lisääääää -himotus jäi kuitenkin syntymättä, ja seuraava ateria olikin tutusti lihaa ja rehuja.
Ainiin, söin myös sellaisen 60 gramman CocoVin minttu-raakasuklaalevyn. Oli ihan ok, mutta suht rakeista. Hintansa väärti? Hardly. Huonoa omatuntoa aiheuttava? Nope. Eli jes, olen onnistunut asennoitumaan hommaan siten, että satunnaiset poikkeamat ovat elämää eivätkä repsahduksia. Ja aion kyllä pitää sen ihan rehellisen mättöpäivänkin joskus.
Painoa 3,3 kiloa vähemmän kuin pari viikkoa sitten. Voittajafiilis in so many ways :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti