Ensimmäinen seinä kaatui tänä aamuna, tyylipuhtaasti -4,6 kilolla. Ja joojoo, vaaka ei merkitse mitään ja joojoo, ainakaan sillä ei pitäisi hyppiä päivittäin, mutta in your face kaiken maailman seinät ja negatiiviset asenteet jajaja! On käsittämätöntä, millainen psykologinen vaikutus muutamalla sadalla grammalla voi olla, mutta tämän matamin aamu alkoi aurinkoisesti ulkona hönkivästä syystuulesta huolimatta.
Tulipa muuten tuossa pari päivää sitten eteen yksi ahaa-elämys. Minä en näe peilistä enää sitä vanhaa tuttua pullukkaa, joka sieltä on ennen tuijottanut takaisin. Salillahan tämä ilmiö tuli vastaan jo tovi sitten, mutta nyt kotipeiliinkin on muuttanut ihan näpsäkkä, hymyilevä tyyppi. Onhan sillä vieläkin sitä mahaa ja reittä, mutta suht hyväntuulisena se tuntuu niitä kantavan - vähän kuin lällättääkseen, että kohtapa teitä mamin muhkuroita ei enää olekaan. Enää ei huomio automaattisesti hakeudu niihin kohtiin joista tuo tyyppi ei ole kovin ylpeä, vaan saattaapa sieltä kuvajaisesta löytyä päivästä riippuen orastavat olkapäät tai silmäkulman pilke. Ihmetouhua.
Sitten muistui mieleen tämä blogi (tässä luki ensin tuli mieleen, mutta olen lukenut liikaa Fingerporia). Horisontaalisesti suhteeton. Toisin sanoen jos ei lihava, niin ainakin se pullukka. Aiemmin tuo nimi on kuvannut kirjoittajaansa loistavasti, mutta nyt se alkaa tuntua hitusen vieraalta. Enhän minä ole enää (kohta) suhteeton. Ainakaan horisontaalisesti - muilla tavoin todennäköisesti hyvinkin.
Haluanko vielä kirjoittaa blogia, jonka nimi ei kuvaa minua tai elämääni? No en. Haluanko lopettaa bloggaamisen kokonaan? No EN. Pitäisikö vaihtaa blogin nimi, mutta pitää sijainti? Hmmm... no ei ehkä, ihan hyvähän tämä on tällaisenakin, pysyköön ennallaan ja paikoillaan ainakin toistaiseksi.
Joko arvaatte, mihin tämä on menossa? Jos ei halua jatkaa nykyisellään eikä lopettaa kokonaan, niin ratkaisuhan on tietysti... uusi blogi. Kuka yllättyi? Minä en. Valmista ei vielä ole, mutta nimi on päätetty ja mahdollinen sijaintikin. Ajatustyö hurjassa vauhdissa. Stay tuned.
Jes, onnittelut henkisen seinän kaatamisesta! Ja tuota kadotettua kilomäärääkin iloisempi olen siitä, että sieltä peilistä on löytynyt se näpsäkkä ja iloinen nainen. Voi miten sydäntäni lämmittää, koska omakohtaisestikin tiedän miten ihana tunne se on, kun entisestä vihollisesta tulee pikkuhiljaa ystävä ja askeleet kulkevat oikeaan suuntaan <3 Ja hei, uskon vahvasti siihen, että saamme sitä mitä pyydämme ja nomen est omen (yms. self-help juttua ;-)), joten blogin nimen vaihto tai uuden blogin perustaminen kuulostaa todella hyvältä idealta, jos sinusta itsestäkin siltä tuntuu :) Minä ainakin seuraan mukana!
VastaaPoistaIhana, ihana Tiinuska <3 Kiitos kannustuksesta, heitän linkkiä eetteriin heti kun on jotain heitettävää :P
Poista