Stressierkki

Hellurei ja hellät tunteet. Olen vihdoin päättänyt ottaa härkää sarvista ja selvittää syyn painoni jumittamiseen. Pelkkä "syö vähemmän, liiku enemmän" -saarna ei tällä kertaa riitä, vaan haluan tietää, voisiko se johtua jostain muustakin. Otan ehdottomasti syyt niskoilleni lihomisestani, mutta nyt kiinnostaisi tietää, voisiko painonpudotuksen hankaluuteen olla kenties muitakin syitä. Kroppani tuntuu pitävän kiinni tietystä painosta huolimatta siitä syönkö siististi vai annanko homman lähteä lapasesta, joten onhan sille joku selitys oltava.

Ensimmäisenä ajattelin tarttua siihen itsestäänselvään eli ruokavalioon. Pyysin personal traineriltani, että saisin kirjata ylös viikon ajalta kaikki syömiseni ja hän katsoisi, teenkö jotain ihan olennaisesti perseelleen. Tämä siksi, että olen kyllä aiemminkin käyttänyt ruokapäiväkirjojani hänen silmiensä alla, mutta ne ovat olleet vain yksittäisiä päiviä. Nyt kun listaan useammalta peräkkäiseltä päivältä kaiken mitä suuhuni työnnän, pt saa huomattavasti paremman kuvan rutiineistani.

Mikäli syömispolitiikka on suunnilleen kohdillaan, seuraava etappi on kilpirauhaskokeet. Viimeksi kävin arvot mittauttamassa syksyllä ja ne olivat normaalit, mutta ainahan nekin voivat muuttua. En varsinaisesti tunne itseäni sairaaksi, mutta tahtoisin silti varmistuksen sille, ettei tuo perhanan vaiva ole este tavoitteilleni.

Jos sekä ruokavalio että kilpirauhasarvot ovat kunnossa, selitykseksi taitaa jäädä stressi. Stressaan toki jo ihan pelkästä turhautumisesta jumittamiseen, mutta olen saanut painia myös isompien asioiden kanssa. Kerroin loppukesällä läheiseni yrittäneen itsemurhaa, ja nyt niitä yrityksiä on tullut puolessa vuodessa kuusi lisää. Muutenkaan ko. henkilöllä ei ole mennyt hyvin, joten onhan se ainaisessa pelossa eläminen jättänyt minuunkin jälkensä. Suht hyvin olen pystynyt elämään normaalia elämää ja työntämään pahat ajatukset pois mielestäni, mutta ajoittain on ollut iltoja, jolloin ei ole jaksanut muuta kuin rääkyä sohvannurkassa ja toivoa, että homma helpottaisi edes jotenkin. Unenlaatuun tuo on vaikuttanut myös enkä edes muista, milloin viimeksi olisin nukkunut kokonaisen yön. Ja ilmeisesti huonoilla yöunilla ja vähäisellä levolla voi olla jonkunlainen vaikutus rasva-aineenvaihduntaan.

Olen oikeastaan melko haluton avaamaan jälkimmäistä aihetta sen enempää, mutta todettakoon vielä, että nyt läheiseni on lukkojen takana tarkassa valvonnassa jonkin aikaa, joten lähipiiri saa tarvitun, toivotun ja ansaitun hermoloman. Toivon tämän myötä stressinkin helpottavan, joten ehkä tässä vielä jonkinlainen toivo elää - kaiken suhteen.