Toinen joululahja ja liian pienet painot

Kuten keulin jo joululahjapostauksessa, mieheni on melko hyvä nappaamaan vihjeistä kiinni. Kävin silloin joulukuun alussa kynsien kestolakkauksessa, jonka jälkeen alkoi armoton rakennekynsien kuolaus. Asiaa ei auttanut yhtään se, että yhdellä kollegalla on akryylit, joiden hän on hehkuttanut kestävän meidänkin työssämme vallan mainiosti. Ilmeisesti inisin aiheesta ääneen tarpeeksi lujaa, sillä toinen joululahja oli lahjakortti paikalliseen kynsistudioon. Voin kertoa, että silmäni loistivat tässäkin kohtaa - ehkä jopa kirkkaammin kuin toisen lahjakortin kohdalla.

Jos olin tuohon asti piinannut työkaveriani typerillä kysymyksillä, innostuin joulun jälkeen entisestään. Mitä matskua nuo on? -Akryyliä. Kestääkö ne hyvin? -Kestää. Saako niillä asioista kiinni? -Saa. Tuleeks ne niin kun oman kynnen päälle? -Tavallaan, pituus tehdään muotilla. No saako omat kynnet olla lyhyet töpöt? -Saa. Ja niin edelleen. Kun olin kerännyt tarpeeksi informaatiota osatakseni varata ajan, soitin kyseiseen kioskiin ja ilmoitin saaneeni lahjakortin. Varattiin aika koekynsiin (as it turns out, käyttämiään materiaaleja on kolme erilaista ja kaikki eivät sovi kaikille, joten koekynsillä katsottiin, mikä passaisi minulle parhaiten), ja muutaman päivän päähän varsinaisiin kynsiin.

Viime perjantaina sitten vietin kolme tuntia roikottaen käsiäni välillä epäergonomisissakin asennoissa, ja vihdoin tuli valmista:

On ne vaan ihan älyttömän söpskät, ja itsetunto kohosi niin että pituuttakin kasvoin monta senttiä. No ei, mutta hienothan niistä tuli. Materiaalina siis akryyli, josta muottien avulla saatiin minunkin töppökynsieni jatkeeksi ihan naiselliset raapimet. Nimettömiin sain kukat, peukaloihin pienet kissat (crazy catlady kun olen). Onhan tämä melkoista opettelua ollut näiden muutaman päivän ajan (miten tästä kynästä oikein kuuluu pitää kiinni?!), mutta en voisi olla tyytyväisempi.

Ja koska tämä on edelleen treeniblogi, mainitsen tämänpäiväisistä pt-treffeistä sen verran, että kuulemma aliarvioin omat voimani ja saan alkaa käyttää kuulia rohkeammin. Ihan kätevä itsetuntobuusti tuokin, sillä vaikka paino ei laskekaan halutusti, niin painot nousevat. Jee.