Stop in the name of flu

Taas sunnuntai, uskomatonta. Aika menee tätä nykyä niin törkeää vauhtia, että kohtahan se on jo huhtikuu, tällä mammalla synttärit ja kriisin ainekset kasassa (enää vuosi pyöreisiin, iik).

Mutta joo. Maanantaina oli taas combattia, ja kirjailin tuonne heiaheiaan kommentiksi "Lihaskuntobiisin herättämä ajatus: on kai sitä vähempäänkin kuoltu." Käyttämälleni salille tulevat uudet ohjelmat aina ihan tolkuttoman myöhään syystä tai toisesta, joten enää ei voi puhua uudesta, mutta olin siis maanantaina ensimmäistä kertaa kokemassa nykyisen ohjelman kokonaisuudessaan. Se lihaskuntobiisi, voi herramunjee. En edes tiedä siinä tehtävän liikkeen nimeä enkä jaksanut googlettaa/youtubettaa, mutta puoli biisiä meni lähinnä ihmetellessä, että tuohonko sitä muka pitäisi kyetä.

Totesin tunnin jälkeen ohjaajalle, että osuvasti on biisi valittu tällä kertaa kun alussa sanotaan "you're going to die", eikä se tunnu pätkääkään liioitellulta. Ohjaaja lohdutti, että vaikka hänkin on jonkin verran tehnyt jotain (toim. huom. ihan käsittämättömässä tikissä), tuntuu nykyinen lihaskuntobiisi hänenkin mielestään entisiä rankemmalta. No, ehkä se alkaa kolmen kuukauden aikana sujua. Ainakaan ei tehnyt mieli luovuttaa, vaan ajattelin, että minähän prkl opettelen tuon tempun.

Torstain salitreeniä tulikin jo hehkutettua, joten kuitataan se nyt vain sanomalla jee. Perjantaina kävin rimpuilemassa crossarilla (vartin lämmöt, 4 x 2min spurtit 2 minuutin palautuksilla ja sen jälkeen tunti täyteen perussettiä), ja lauantaina leikittiin miehekkeen kanssa pirteitä peipposia ja sännättiin aamulenkille ennen allekirjoittaneen työvuoroa. No okei, unta oli alla 9 tuntia ja lähtö lenkille ennen aamuyhdeksää, joten ehkei tuo ihan hurja saavutus ollut - hyvä mieli siitä tuli joka tapauksessa.

Vaan olen kyllä ihan huikean lahjakas välttelemään kahvakuulailua nyt, kun se ei ihan hirveästi meinaa huvittaa. Keskiviikkona useamman päivän on-offina jatkunut vatsakipu äityi taas niihin mittasuhteisiin että keskityin lähinnä sohvalla ja lattialla makaamiseen, ja tänään aamulla hengitys tuntui jotenkin rohisevalta, joten päätin jättää korkeamman sykkeen treenit tekemättä. Kävelylenkille uskaltauduin ja nyt yskiessä tuntuu kuin keuhkot lentäisivät pellolle, joten ehkä parempi niin - taitaa olla huomenna lepopäivän paikka, ettei lentsu vie mukanaan. Silti, on tämä vaan melko taitavaa.

Loppuun vielä omaa mieltä lämmittävä kuva (euro purkkiin joka treenin jälkeen):

 Neljä viikkoa ja 21 euroa, jei!