Edit 22.1.: Tsekkaa ne kommentit :)
Mitäpä tästä viikosta jaarittelisi? Maanantaille oli varattu combat, mutta koska hartiat ja käsivarret huusivat edellissunnuntain salitreenin jäljiltä hoosiannaa, skippasin tunnin. Oikeasti kipeillä lihaksilla on vaikeaa tehdä mitään järkevää, ja tyyliin ei istu lähteä combattiin himmailemaan. Kun tehdään, tehdään kunnolla. Verta, terästä, hevosia!
No joo. Combat jäi siis huiskimatta, joten puhuttiin miehekkeen kanssa, josko lähtisi käymään iltalenkillä. Idea oli lyömätön tasan siihen asti, kun mahat täyttyivät ruuasta ja kävimme sohvalle "ihan vaan hetkeksi". Käsi ylös, kuka oikeasti on joskus maannut sohvalla vain hetken? Niinpä. No, ei se lepopäiväkään pahaa tehnyt, ja joskus torkkupeiton alla makaaminen vaan on parasta maailmassa.
Tiistaina kävin tekemässä intervallilenkin crossarilla, jonka päätteeksi sain jonkinlaisen migreenikohtauksen. Jäätävät päänsäryt ovat onneksi jääneet teinivuosiin, mutta näköhäiriöitä on silloin tällöin ilmaantunut, yleensä juuri treenin jälkeen. Liekö jumittuneiden hartioiden ja kovan hengästymisen syytä vai mitä, mutta puolen näkökentän kokoinen vilkkuva aurakuvio on aika veikeä. En mm. ollut kotimatkalla tajuta edellä ajavan auton kääntyvän, kun vilkkunsa jäi värisevien kuvioiden alle. Turvallinen autoilu ennen kaikkea.
Keskiviikkona olinkin varsinainen pirkkopirteä, kun kävin pt-kuulatreffien jälkeen kotona syömässä ja säntäsin vielä kaverin kanssa zumbaamaan. Olen joskus aiemminkin kirjoitellut lajin hohdon menneen kohdallani vähän ohi, mutta todettakoon vielä kertaalleen, että vaikka hommassa tuleekin ihan mukava hiki ja varsinkin tämänkertainen ohjaaja on ihan huippuhyvä, se vaan ei ole jamia. Mutta onhan se muutaman kerran vuodessa kokeiltava, josko mieli muuttuisi.
Äääääh johan alkaa saada mittaa tämäkin jorina. Kiristetään tahtia loppua kohti, ja tiivistetään keskiviikko siihen, että olen melko fiiliksissä pt:n sanoista ja siitä, että tyyppi vaikutti jopa jossain määrin vaikuttuneelta tekniikastani ja kehittymisestäni. Torstain jam oli taas maailman parasta ikinä, olen ihan pienesti rakastunut Gandalf Archeriin ja koreografioihinsa. Perjantain punttitreeni tuntui pahalta ja eilinen lenkki tökki sääolosuhteiden takia, mutta tulivatpahan tehtyä.
Joo, oon hiljaa ny.
Voi vitsit, kun minäkin tykkäisin niin paljon Jamista! Se on hauskempaa kuin zumba, koska vaatii niin paljon enempi keskittymistä ja kielikeskelläsuuta - meininkiä. Meidän salilla Jamia ei valitettavasti ole tarjolla, en ole käynyt vuosiin! :/
VastaaPoistaJami on kyllä ihan lempilaji, harmi vaan kun menee meilläkin vain kerran viikossa, ja on ihan arpapeliä saako aina sille päivälle sopivan työvuoron. Mutta eipähän pääse ainakaan kyllästymään, etenkään kun sairastuu juuri silloin kun olisi sinne päässyt :P Toivottavasti saatte jamin ohjelmaan vielä joskus :)
Poista