En tainnut muistaa hehkuttaa, miten mainio mies minulla on, mitä tulee lahjoihin. Tuolla tuntuu olevan korvat kuulolla silloinkin kun en osaisi edes kuvitella, ja muutenkin osaa lukea minua pirullisen hyvin. Palaan tuohon päällimmäiseen lahjukseen myöhemmin, mutta voin vain kuvitella, miten silmäni alkoivat loistaa kaivettuani alimmaisen kortin kuorestaan. Isäntä on saanut kuunnella treenihapatustani ns. riittävästi ja ollut mukana muutamalla "mie haluisin tollasen ja tollasen ja tollasen" -tyylisellä urheiluliikekatselmuksella. Lahjakortti oli siis enemmänkin kuin tervetullut; lupa tuhlata! Toppeja! Housuja! Dri-Fitiä!
Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, myös isäukko muisti meitä lahjakortilla, tosin kilpailevaan liikkeeseen. Ajattelin käyttää oman puolikkaani kahvakuulahankintoihin, mutta suoritin kuitenkin pikaisen hintavertailun ja totesin, että siinä missä isän antamalla lahjakortilla olisin saanut kaksi kuulaa, miehen antamalla lahjuksella saisin niitä kolme (no okei, vajaan kympin jouduin sijoittamaan itse). Näinpä siis marssin Intersportiin kuulaostoksille, ja jätin isukin lahjan odottamaan vaateshoppailuinspiraatiota.
Siinä ne nyt ovat, mamin rakkaat. Salilla tehdyssä kuulaohjelmassa olen käyttänyt 4:n, 8:n ja 10:n kilon kuulia, mutten viitsinyt ostaa nelosta kotiin siinä pelossa, että se jää piakkoin pieneksi. Sain kuin sainkin aikaiseksi tempaista ensimmäisen kotitreenin tänään, ja vaikka turkkilaiset ylösnousut tuntuvat kutosen kanssa vielä hitusen haastavilta, ei kaduta pätkääkään että jätin nelosen kauppaan. Siinähän sitä kehittyy, kun hampaat irvessä vääntää.
Mahtavuutta kaiken kaikkiaan. Tekosyyt on nyt minimoitu kun "ei jaksa lähteä salille" ei enää kelpaa, joten eiköhän tästä vielä ihan hyvä tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti