Sivut

maanantai 11. elokuuta 2014

Apuja särösäärille?

Heippa taas. Näköjään en osaa pysyä täältä poissa, mutta se annettakoon anteeksi.

Nyt nimittäin ottaa ohimoon ja rankasti. Kuten olen jo viime Tapaninpäivästä asti hehkuttanut, on bodyattack suurin piirtein parasta, mitä voi tehdä vaatteet päällä. No, ei ihan, muttei kovin kaukanakaan. My point being, olen ns. löytänyt lajini, menettänyt sydämeni (ja kaikesta päätellen myös järkeni) ja jossain vaiheessa jopa miettinyt, että siellähän voisi käydä kaksikin kertaa viikossa.

No ei näköjään voi. Sääli, että kropallani tuntuu olevan täysin vastakkainen käsitys asiasta kuin minulla. Säärten sisäsyrjät nimittäin ryhtyivät hankaliksi jo parin attackin jälkeen joskus alkukesästä. Olin kokenut vastaavaa kipuilua lievempänä jo vuosia aiemmin huonojen kenkien takia, joten vaihdoin jumppapopot järeämpiin juoksukenkiin. Ongelma lieveni kertalaakista. Hetkeksi.

En nyt viitsi koko kesää alkaa tähän referoida, mutta nythän tilanne on se, etteivät nuo perhanan koparat tunnu kestävän oikein minkäänlaista pomppimista. Olen paikallistanut kivun muutamaa senttiä nilkan yläpuolelle, noin kymmenen sentin matkalle. Kai siellä joku lihas tai lihaskalvo on, mene ja tiedä, mutta joka tapauksessa sattuu. Kipuilevia sääriä on uitettu Voltarenissa ja säikytelty sekä kylmä- että kuumageelillä, ja ahdettu koivet (ihastuttaviin pinkkeihin) kompressiosäärystimiin attackin ajaksi. Reilu viikko sitten kuvittelin ongelman jo kaikonneen koska jalat tuntuivat suht hyviltä jopa pomppiessa, mutta sitten kävelin pari päivää ballerinoilla ja menin sen jälkeen attackiin - VIRHE. Koko tunti meni pilalle vain sen takia, että kunto ja into olisivat riittäneet vaikka mihin, mutta sääret eivät antaneet hyppiä ollenkaan.

Suomeksi sanottuna vituttaa kuin liito-oravaa hakkuuaukealla. Kävin viime viikolla hieronnassa, ja juttelin myös ft-hierojani kanssa ongelmasta. Rivien välistä oli luettavissa myös hienoinen "jos menee paikat rikki niin kannattaako jatkaa" -toteamus, mutta suostun luovuttamaan vain kuolleen ruumiini yli. No hyvä on, ehkä vähän aikaisemmin, mutta kaikki keinot aion kyllä ottaa käyttöön sitä ennen.

Lepo on ollut ensimmäinen niistä, ja olen sydän verta vuotaen skipannut tähän mennessä yhden tunnin. Keskiviikolle tulee toinen skippaus, sillä tiistaina käytän keinon numero kaksi ja käyn hierotuttamassa pelkkiä pohkeita/jalkoja puoli tuntia. Keino numero kolme on pohjetreenin lisääminen jotta lihakset vahvistuvat, mutta luonnollisesti tämän mahdollinen hyöty tulee esiin vasta kuukausien kuluessa. Keino numero neljä voisi olla muutaman kilon karistaminen, sillä tuskin ylimääräisen kuorman vähentämisestä haittaakaan on. Kompressiosäärystimien ja kylmä-/kuumageelien käyttö jatkuu.

Onko muita ideoita? Pakkohan se olisi nuo koivetkin saada kuntoon, vaikken ihan herkästi haluaisikaan harrastuksestani luopua. Etenkään nyt, kun olen jopa muutosvastarinnan kruunaamattomana kuningattarena hyväksynyt sen, että toiseksi paras ohjaajavaihtoehto on ihan riittävän hyvä. Vinkkivitosia, kikkakolmosia? Jalkaproteeseja? Anyone?

4 kommenttia:

  1. Kun luin tuon kirjoituksen, tuntui selvältä, että kivun aiheuttaa ne ballerinat! Mutta siis pointtini on, että kävelet varmaan kuitenkin suurimman osan ajasta jollain muulla kuin niillä täydellisillä urheilukengillä, joten voisiko ongelma olla siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa tässä itsekin miettinyt. Tai siis, että valtaosan ajasta on tosiaan jalassa muut kuin jumppa-/juoksukengät. Monen päivän ballerinojen käyttö selkeästi pahentaa tilannetta, mutta pääasiassa käytän kuitenkin tennareita, ja kipu on pahimmillaan aina attackin jälkeen. Pitänee katsoa muuttuuko tilanne syksyn aikana kun ballerinat jäävät pois kokonaan ja jos ei, niin mietittävä taas uudelleen.

      Poista
  2. Auts :( Penkikatko ne siellä ilmoittelee itsestään... Varmasti apukeinot ovat jokaisella yksilölliset, mutta silloin kun juoksin aktiivisemmin (lue: ylipäätään juoksin), sain apua seuraavasta kombosta (ja tässä järjestyksessä):

    a) Lepo. Se kaikista ahdistavin osuus, kun haluttaisi mennän niin perskuleesti. Mutta vaivat lähtivät helpottamaan, kun maltoin ihan ensin levätä niin kauan, että kipu katosi (muutamia viikkoja). Jätin pois juoksun, mutta muuten treenailin aika normaalisti.

    b) Footbalance - pohjalliset kenkiin. Ne muotoillaan lämmön avulla omiin jalkoihin sopiviksi ja niitä myydään kai ainakin Intersporteissa.

    c) Venyttely, Venyttely, Venyttely. About joka päivä. Tässä postauksessa yritin kuvailla yhtä hyvää venytystä, jota mulle suositeltiin: http://parempiapolkuja.blogspot.fi/2013/03/kaytatko-usein-korkokenkia-kysyi.html

    Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, penikoita epäili hierojakin. Ja fysioterapeutti kun on, niin tarttui sieltä onneksi matkaan kasa hoitokeinoja ja vinkkivitosia :) Ensimmäisenä tosiaan "lepo siitä mistä se on tullut", eli byebye attack ainakin pariksi viikoksi. Veetuttaa, mutta minkäs teet - mieluummin huilin nyt pari viikkoa kuin joskus myöhemmin monta kuukautta.

      Lisäksi sain itsehoitovinkkejä venyttelystä ja hieronnasta tennispallokikkailujen kautta burana-kuuriin, joten on se kumma jos ei ala asettua. Kiitos tsempistä! <3

      Poista