Oho, vol. satatoistatuhatta

Noniin. Olen virallisesti vienyt treenivaateshoppailuni niin sanotusti nextille levelille. Joku saattaa muistaa lukeneensa shortsipohdintani toisen blogini puolelta, ja osalle teistä olen aiheesta avautunut ihan livenäkin. Jos haluat (tai olisit halunnut, nythän sesonki on jo ohi) löytää naisten treenishortsit, jotka eivät a) ole caprit tai b) nuole reisiä, niin good luck, eioleeeee. Ostin kesän aikana kolmet shortsit, joista yhdet nuolevat niitä reisiä, toiset oli tilattava rapakon takaa Englannista ja kolmannet olivat miesten mallistosta. Viimeksi mainitut ovat muuten heittämällä parhaat, pitäisiköhän laajentaa vaateshoppailua enemmänkin vastakkaisen sukupuolen reviirille?

No anyway. Kuvan shortsit eivät ole yhtä hyvät kuin parhaat löytöni, mutta ihan semihyvät kuitenkin. Eivät nuole reisiä, pysyvät jalassa eivätkä ole liian pitkät. Mistäkö nämä löysin? Omasta vaatekaapistani. Pengoin huomiselle salikamppeita, ja mitkäs ne sieltä housupinon alta löytyivätkään... Muisti palaili pätkittäin, ja muistan ostotapahtuman, kioskin josta nämä ostin ja jopa tarkoituksen, jota varten nämä ostin. Olenko käyttänyt näitä kertaakaan? Krhm.

Olen saattanut sanoa näin ennenkin, mutta hupsista saatana.