Kilometripostaus ajatusvirtaa

Villisti veikkaan, että tämä postaus olisi pitänyt kirjoittaa ensin valmiiksi vaikka tekstinkäsittelyohjelmalla ja siirtää sieltä bloggeriin. Mutta eipä kai näissä horinoissa ole ennenkään ollut sen enempää päätä kuin häntääkään, joten ei anneta pikkuasioiden häiritä.

Työkaveri/rakas ystäväiseni ilmoitti aloittavansa 1.9. reilun 400 päivän mittaisen projektin, jonka aikana hän pyrkii pääsemään ns. elämänsä kuntoon 30-vuotissynttäreihinsä mennessä. Kuten arvata saattaa, vastaavia ajatuksia on herännyt muuallakin saman ikäluokan naikkosten keskuudessa, ja olenpa samantyyppisiä ryhtiliikkeitä nähnyt/lukenut muutamista blogeistakin. Liekö sitten kyse siitä kuuluisasta kolmenkympin kriisistä vai mistä.

Itsekään en ole missään nimessä immuuni kyseiselle ilmiölle, ja minähän täytän pyöreitä huhtikuun puolenvälin tienoilla. Siihen on 8 kuukautta aikaa, ja siitähän se (h)ajatus sitten lähti.

Jaa mikä ajatus? Sepä se, kun en ole ihan täysin varma itsekään. Kokonaisvaltaisesta elämäntaparemontista (yäk) ei voi olla kyse, sillä se tarkoittaisi kärjistettynä sitä, että lakkaisin syömästä suklaata ja alkaisin maata sohvalla. Tahtoo siis sanoa, että mikäli muuttaisin suuntaa/kääntäisin sivua tai muita yhtä kliseisiä ilmaisuja, se tarkoittaisi liikunnan kannalta käytännössä liikkumisen lopettamista. Ellette huomanneet, niin tämä on se kohta josta ei löydy ei päätä ei häntää... Mutta siis: kun nykytilanteessa liikun oman mittapuuni mukaan riittävästi, sitä aluetta ei ole tarvetta muuttaa radikaalisti. Ja koska kyse on suuresta osa-alueesta joka ei tule muuttumaan, ei voi puhua elämänsä muuttamisesta. Tai jotain.

Nyt kun on löydetty se osa-alue jota ei voi/ole tarvetta muuttaa, pitäisi varmaan etsiä sellaisia, joita voi. Syömisten kanssa on vielä tekemistä, sillä suusta menee alas verrattain paljon sellaista, millä kroppani ei tee mitään. Millekään askeettiselle kitukuurille en aio alkaa, mutta pieniä ja miksei isompiakin viilailuja on aina mahdollista tehdä. Ja koska toiveena olisi myös se ylikilojen tiputtaminen, kaloreihinkin olisi kai syytä kiinnittää entistä tarkempaa huomiota. Niin tylsää kuin se onkin.

Tekemistä riittää myös henkisen puolen kanssa. Voisin jaaritella tähän ympäripyöreitä ja monitulkintaisia epäselvyyksiä, mutta taidan kuitenkin kertoa suoraan, että aion lähitulevaisuudessa hankkiutua työterveyspsykologin juttusille. En ole tulossa hulluksi, en ole masentunut tai itsetuhoinen. Lähinnä tarkoitus on käydä parkumassa ulos vuosikausia sisällä kasvanut tuska ja siihen liittyvät pelot, epävarmuus ja voimattomuus. Kulunut vuosi on ollut rankka, joten vaikka pysynkin kasassa ja pystyn elämään, en koe, että avautumisvisiitistä voisi olla mitään haittaa.

Ja onhan se asennoituminenkin oma juttunsa. Päätin samantien näiden juttujen jäädessä mieleen pyörimään, että tästä ei tule projektia, joka alkaa tiettynä päivänä ja päättyy siihen, kun täytän 30. Joiltakin osin homma on alkanut jo muutama vuosi sitten, joidenkin osasten kanssa alan päästä jyvälle nyt, jotkut tulevat tai ovat tulematta perässä matkan varrella. Olisi hienoa voida julistaa, että 8 kuukauden päästä olen 10 kiloa kevyempi, mutta taidan kuitenkin jättää väliin - siitäkin huolimatta, että eihän sitä koskaan tiedä millä kerralla sitä onnistuu.

Aion joka tapauksessa olla siinä kuuluisassa elämäni kunnossa synttäreilläni. Se lupaus on siinä mielessä helppo pitää, että olen elämäni kunnossa tälläkin hetkellä. Tietyiltä osin siis - olen kyllä painavampi kuin koskaan ennen, mutta myös vahvempi kuin koskaan ennen. Läskiä on enemmän kuin koskaan, mutta samoin on säännöllisen liikunnan ja siitä koituvan puhtaan ilon laita.

Niin kliseistä kuin se onkin, aion myös edelleen jatkaa itseeni kohdistuvan lempeyden opettelua, sillä en ole ollut kenellekään muulle niin raaka kuin itselleni. Käytännön harjoituksena olen muutaman kerran tuijottanut peiliin ja sanonut puoliääneen, että "minä rakastan sinua, ja tästä tulee hyvä päivä". Uskokaa tai älkää - tuon mumiseminen tuntuu varmasti vielä vajukimmalta kuin miltä kuulostaa, mutta on tuo silti mukavampi tapa aloittaa päivä kuin "tekisit jotain helkkarin läski".

Ja vaikka en vielä osaakaan tarkasti määritellä mitä se tarkoittaa, niin aion olla ensi keväänä oman elämäni kuumin kolmekymppinen.