Sydän karrella ja vaihtoehtojussi

Perjantaista tuli tosiaan ennustamani vaihtoehtojuhannus, ja vietin laatuaikaa itseni kanssa. Aamupäivällä kävelin torille ostamaan törkeän ylihinnoiteltuja mansikoita, ja kun en iltapäivällä keksinyt muutakaan, lähdin uudelle lenkille. Käveltyjä kilometrejä yhteensä 14, ei paha. Herkkuja tuli kyllä vedettyä napaan siihen tahtiin että miinukselle ei missään nimessä jääty, mutta tämänpäiväinen ihan mukavasti sujunut salitreeni hiljensi takaraivossa kuiskuttelevaa ääntä hieman.

Löysin lisäksi yhden uuden laitteen johon en ollut aiemmin tutustunut, ja odotan mielenkiinnolla miten olemattomat vatsalihakseni reagoivat huomenna. Hauiksien ja ojentajien lisäksi vatsat ovat tuottaneet tähän mennessä päänvaivaa sillä, etten ole oikein saanut liikkeitä perille asti, ts. lihakset eivät ole menneet jumiin toivomallani tavalla. Tämä tuskin johtuu mistään rock hard abs -ilmiöstä sillä laitteissa kyllä riittää painoja mitä lisätä, mutta pelkään tekniikan kärsivän liian kovista vastuksista. Päätin siis kokeilla jotain kokonaan erilaista, joten katsotaan miten ämmän käy.

Hoin tänään salilla ollessani vuosikaudet sitten tutuksi tullutta mantraa kun mieli väsyy, rasita ruumista, kun ruumis väsyy, lepää. Mieli tuntuu tosiaan väsyneeltä nyt, sillä tapasin eilen narkkariläheiseni. Jotenkin tuntuu, että (maantieteellinen) etäisyys asiaan pitää minut tolkuissani, mutta aina tavattuamme olen kuin jyrän alle jäänyt. Olen moneen kertaan sanonut, että mikäli tämä henkilö olisi edes kusipäämulkku, tilanne olisi ympärillä oleville helpompi kestää. Mutta kun ei. Tyyppi on aivan tajuttoman herkkä ja nykyään kuin pikkulapsi, joka tekisi mieli sulkea kuplan sisään ettei tämä menisi enempää rikki. Kaikkien tuntemusten ristitulessa on vaan niin uskomattoman raastavaa olla; välillä ajattelee että miten joku voi olla niin saatanan ääliö, ja sitten tulee joku pieni ele joka saa heltymään ja säälimään ja joka repii sydämen rinnasta niin että itkettää monta päivää.

Mutta se siitä. Päivä kerrallaanhan sitä on tallattava kun muutakaan ei voi, ja onneksi on tosiaan tuo etäisyys ja oma elämä elettävänä. Tulevalla viikolla on tiedossa ainakin risteily miehen ja treffit ystävän kanssa, jotka kumpikin tuovat toivottua muuta ajateltavaa. Pitääkseni itseni kiireisenä yritän ylläpitää tätä hyvinvointi- ja liikuntaprojektia myös loman aikana, ettei aika kulu pelkästään sohvalla maaten ja mässäillen. Paha tapani on aina ajatella, että lomalla voi vähän herkutella, kun pitäisi ajatella, että lomalla voi vähän herkutella. Mutta onneksi on aikaa sille liikunnallekin.

Ps. Vatsani ympäriltä oli kadonnut 2 senttiä, joskin saman verran olin saanut lisää vyötärölle ja rinnan alle. Äitini sanoi minun hoikistuneen ja/tai kiinteytyneen, joten ehkä minulla on puolueellisesta näkökannasta huolimatta vielä toivoa.