Kohti rentoutta

Viitisen tuntia liikuntaa tällä viikolla, päälle arkiaktiivisuus sisältäen mm. tämänpäiväisen vaatekaapin inventoinnin/siivouksen. Uskokaa tai älkää, mutta hiki siinä tulee kun vetää lähestulkoon jokaisen vaatekappaleen vuorollaan päälle ja pois. Mutta pääsen koko ajan lähemmäs fiksua vaatekaappia; monien, monien "eihän sitä koskaan tiedä" -vaatteiden sijaan kaapeista löytyy käyttövaatteiden lisäksi ainoastaan yhdet tavoitefarkut, yksi mekko johon en mahdu mutta josta en henno luopua, sekä ylioppilasmekkoni joka mahtuu päälle, mutta jota käyttäessä saisin varautua vastaamaan raskausuteluihin.

Mitäs muuta. Lakkasin viikko sitten kirjaamasta syömiseni kiloklubiin, jos nyt en lopullisesti niin ainakin joksikin aikaa. Tarkoitus ei ole nyt huijata itseään ja vetää napa rutisten kaikkea mahdollista päivittäin, vaan pyrkiä siihen rentouteen joka viime viikkoina oli kadoksissa. Pienin askelin.

Painosta sen verran, että se käväisi puolen viikon tienoilla taas 73,6 kilossa, kolmen tai neljän jumitusviikon jälkeen. Nyt viikonloppuna onkin sitten tullut vedettyä naamariin niin törkeästi kaikkea suolaista (ja makeaa), että samoihin lukemiin tuskin palaan ihan päivässä tai parissa. Mutta kieltäydyn siitä huolimatta ottamasta huonoa omatuntoa synttäreideni juhlistamisesta, eiköhän se tästä taas. Ja olen joka tapauksessa jonkinlaisessa "välivaiheessa" ennen kuin pääsen sinne lääkärille, vaikka yritänkin olla käyttämättä sitä tekosyynä syödä koko ajan miten sattuu.

Ensi viikolla liikuntapuoli saattaa jäädä paitsioon erinäisten syiden ja tekosyiden takia, mutta otan tavoitteeksi kolme treenikertaa. Sutjakkaa viikkoa!